Estetunnin jälkeen ratsastin vielä Gian itsenäisesti. Kunnon treeniaiheita ei tullut mieleen, joten päädyin humputtelemaan. Mukaan nakkelin vähän pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja.
Pohkeenväistöjä tein kaikissa askellajeissa kevyesti. Käynnissä ja ravissa väistättelin sekä uralta keskemmäs ja takaisin että keskihalkaisijalla takaosaa vuorotellen molempiin suuntiin väistättäen. Uralta pois ja sille takaisin tehdyt väistöt menivät mukavasti. Gia väisti kevyesti, ja sain viilata omia apujani vähemmän alleviivaaviksi. Myös takaosan keikutus puolelta toiselle onnistui ihan kohtuudella. Siinä sain tosin vähän varmistella enemmän, ettei Gia mennyt mutkalle, vaan otti väistöaskeleita rehellisemmin. Laukassa tein väistöjä uralta sisemmäs ja takaisin, ja ne onnistuivat myös asiallisesti.
Laukkatyöskentelyssä tein vaihtoja niin kolmikaarisen kiemurauran kuin täyskaartojen avulla. Kiemurauralla vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan tuntuivat helpommilta. Vaihdoissa oikeasta vasempaan en saanut Giaa suoristumaan riittävästi, vaan se jäi vähän vinoksi. Niinpä vaihdossa tuli ensin selvä hidastus, kun Gia tajusi vaihtopyynnön ja järjesteli itsensä siten, että saattoi tehdä sen. Mukaan mahtui pari vaihtoa, joissa etu- ja takaosa vaihtoivat eri aikaan. Muutoin kuvittelen meidän tehneen pääosin puhtaita vaihtoja, vaan saatanpa olla väärässäkin. Täyskaarron tie auttoi Giaa hoksaamaan, että edessä oli vaihto, joten ne sujuivat myös asiallisesti.
Lopuksi laukkailin vielä molempiin suuntiin muutamat pitkät sivut kevyessä istunnassa ja Gialle etenemisluvan antaen. Gia tuntui innostuvan hommasta, mutta palasi aina lyhyiden sivujen ajaksi rauhallisempaan laukkaan. Pitkän sivun auetessa se kuitenkin lähti vain istuntaa keventämällä pidentämään askelta. Taisipa Gia tykätä siitä, että pääsi menemään vähän isommin.
Loppukäyntejä en jaksanut jäädä matelemaan kentälle, vaan lähdimme kiertämään tutun peltolenkin. Gia eteni muutoin oikein rennosti, mutta vähän risukkoisempi kohta sai sen kuulemaan jotain omiaan. Kehtasipa se muka säikähtääkin yhden pyörähdyksen verran, mutta kääntyi kiltisti takaisin oikeaan suuntaan. Jännemmästä paikasta pääsimme ohi, kun yksinkertaisesti ratsastin Giaa ja pysyin sen tukena enkä vain matkustellut. Arvelinkin, että Gia on oikein järkevä kaveri tutuilla reiteillä myös ilman kaveria. Vaikka treenikerta menikin humputellen, oli Gialla kiva mennä. Maastoon olisi kyllä tehnyt mieli, joten täytyypä sovitella se pian kalenteriin.
