tiistai 4. huhtikuuta 2017

Antaa mennä vaan

Tiistaina tuppauduin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Tupun. Hommiin aloimme heti alkuverkassa. Siinä valmistelimme tulevan kulman ratsastamalla viimeisen neljänneksen pitkästä sivusta myötäasetuksessa. Ideana oli saada asetus ajoissa, jolloin kulmassa pääsi rentoutumaan. Pitkän sivun aloittavaan kulmaan pyöräytimme noin 15 metrin ympyrän. Tupu asettui oikealle ihan mukavasti, jolloin kulmat pääsimme aika rennosti. Ympyrätkin menivät ihan asiallisesti. Ulkopuolen olisin toki saanut pitää vähän paremmin hanskassa. Vasemmassa kierroksessa asetukset olivat enemmän hukassa, samoin kuin se kovin usein paitsioon jäävä ulkopuolikin. Yritin saada asetuksen vasemmalle ajoissa, mutta kulmat menivät kuitenkin useimmiten asetusta vielä hakiessa.

Tulimme samaa tehtävää myös ravissa. Uusia pulmia ei ilmaantunut, mutta harmittelin kovasti vasemman asetuksen puutteellisuutta. Yritin sekä johtavalla ohjalla että epäsuorilla sisäohjan otteilla saada Tupua asettumaan, mutta emme puhuneet tässä asiassa juurikaan samaa kieltä. Muutamia sanoja ymmärsimme puolin ja toisin, mutta kuten aina, jäi vasen kierros minulle hankalammaksi.

Laukkatehtävässä maneesista muokkautui kahdeksikko, jossa suuntaa vaihdettiin lyhyillä lävistäjillä. Työstimme pääty-ympyröillä laukkaa ja suuntaa vaihdoimme ravissa. Lävistäjän loppupuolella sai tarvittaessa ajatella vähän pohkeenväistöä uraa kohti, mikäli hevonen yritti ennakoida ja kipata uuteen suuntaan. Oikea laukka oli taas Tupun kanssa aika kivaa. Siinä se tuntuu loksahtavan itsestään pyöreämmäksi ja siten kevyeksi edestä. Pientä punkemista sisälle oli havaittavissa, mutta se oli kohtuullisesti korjattavissa. Vasemmassa laukassa ei tullut niin tasaista menoa, koska olihan se kierros takkuillut jo muissa askellajeissa. Muutamia rennompia ja pyöreämpiä hetkiä saimme myös siihen suuntaan, mutta vähän vääntämiseksi se jäi. Ravilävistäjillä Tupu odotetusti yritti ennakoida tulevaa laukkaa kipittäen. Sain kuitenkin tyyrättyä sen kohtuullisesti aina lävistäjän loppuun ennen kuin pyysin siltä laukkaa.

Ehdimme pohtia pitkästä aikaa erikseen istuntaa. Tehtävänä siinä oli siirtymiset käynnin ja ravin välillä. Minä sain ohjeeksi olla istunnallani jämäkämpi eli pitämään niin sanotusti oman tonttini. Odotetusti Tupu oli laukan jälkeen vähän kiireinen. Niinpä pääsimme kyllä raviin, mutta jarrutusmatkat siitä käyntiin olivat aika pitkiä. Yritin istua jämptisti ja jarruttaa istunnalla, mutta Tupun siirtymisissä oli aina viive. Ei se sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, sillä vain oli oma reagointiaikansa. Toistot saivat Tupua vähän kiirehtimään lisää, jolloin jarrutusmatkat pääsivät edelleen pitenemään. Sain neuvoksi yrittää istua siirtymisissä entistä syvemmälle satulaan sen sijaan, että kipristyin pidätteitä tehdessä siitä irti. Tässä auttoi ajatus ilman jalustimia menosta. Näin en lähtenyt ottamaan niin paljoa jalustimista tukea, vaan yritin vähän jopa ajatella jalkojen painon vievän minua tiiviimmin satulaan. Kovin suuria muutoksia en alaspäin tehtyihin siirtymiin kuitenkaan saanut, mutta kivaa oli se, että tajusin lopettaa jarruttamisen ajoissa enkä jäänyt roikkumaan koko siirtymistä.

Loppuravissa tulimme vielä laukkatehtävän kahdeksikkoa. Tupulla meni kipitysvaihe silmään, ja sain ohjeeksi antaa sen tohottaa ja olla piittaamatta tuon taivaallista. Muutamia kierroksia siedin tätä, kunnes päätin siinä samalla alkaa pohtia, millä ilveellä (ja istunnalla) saisin Tupua vähän rauhoitettua ilman ohjissa roikkumista. Täydellistä vastausta en löytänyt, mutta vähemmän yllättäen napakalla keskivartalon tuella oli asian kanssa tekemistä. Ympyröillä Tupu malttoi paremmin, mutta lävistäjillä se tuppasi aina kiihdyttämään. Työstimme kuviota hartaasti, ja hiljalleen muiden ratsukoiden lopettaessa Tupukin alkoi tajuta, että ehkä päivän työt oli tehty. Sitten se kehtasi alkaa ehdotella siirtymistä käyntiin, mutta hurauttelin vielä kuvion muutamaan kertaan rauhallisemmassa ravissa ennen käyntiin siirtymistä. Tupu on minulle kyllä edelleen mysteeri, erityisesti pyöreyden suhteen. Vaan kai se on opettavaista, kun yritän etsiä sen säätönappuloita tämänkin asian suhteen.