Torstai on toivoa ja tuplahevostelua täynnä. Päivän ensimmäinen tunti oli koulutunti, jolle sain toivomani Akun. Tunnin jaoin Noran kanssa. Meille molemmille vasen kierros oli hankalampi allamme olleilla ratsuilla, joten toivoimme tunnin treeniksi sen suunnan parantamisen. Niinpä pääsimme hyödylliselle istuntatunnille.
Vietimme hyvän tovin kahdella pääty-ympyrällä. Suuntaa vaihdoimme lyhyiden lävistäjien kautta. Kävimme ympyröillä kaikki askellajit läpi istuntaa syynäten. Akun kanssa vasen kierros on hankalampi, koska jäykemmän oikean puolensa takia se ei halua asettua tai taipua siihen suuntaan, vaan mielellään valuu sisälle. Niinpä pääsin korjaamaan Akun sisälle valunutta painoa enemmän keskemmäs. Apuna tähän toimi oman istunnan hilaaminen vasemmassa kierroksessa enemmän ulkopuolelle. Itselle hyvänä mielikuvana tähän toimi lantion ajatteleminen maljana, josta haluaisi valuttaa vettä oikealle. Näin sain vietyä omaa painoani vähän enemmän oikealle ja siten korjattua Akua pois vasemmalta. Tehtävässä sai samalla muistaa sen, että vaikka painoa vei vähän ulos, piti ylävartalon olla kuitenkin menosuuntaan. Ajatusapuna toimi se, että takin vetoketjun piti osoittaa menosuuntaan.
Ympyröitä sai vaihtaa oman mielen mukaan. Työstin kuitenkin vasemmalle tehtyä ympyrää enemmän, sillä se oli hankalampi. Toisaalta oikealle tehdyllä ympyrällä sain parsia omaa ylävartaloani, joka edelleen tykkäsi kiertyä vasemmalle. Käynnissä omaa istuntaa ja painoa oli helppo viedä vähän ulommas. Aku reagoi painon siirtämiseen hyvin ja valuminen sisälle väheni selvästi. Tämän jälkeen oli paljon helpompi hakea asetusta ja taivutusta vasemmalle. Kevyessä ravissa homma toimi myös mukavasti. Ajattelin vasemmassa kierroksessa keventäväni oikealla puolellani kohti Akun vasenta korvaa, mikä auttoi pitämään painon vähän ulkona. Harjoitusravissa taasen sain ensin haeskella tasapainoisempaa istuntaa, jotta saatoin siirtää painoani toivotusti. Siinä omalla istunnalla vaikuttaminen oli ehkä hankalinta, mutta siitä huolimatta sain onnistuneita hetkiä. Laukassa homma oli taas kohtuullisen helppoa, ja sain istuttua Akun laukassa mukavasti. Kun sain vietyä meitä molempia enemmän tasapainoon, väläytteli Aku taas mukavan rentoa ja pehmeää laukkaa. Kylläpä se elämä satulassa voikin joskus olla helppoa!
Tämän tehtävän jälkeen tulimme ravissa keskihalkaisijalle, menimme tovin suoraan ja valmistelimme ajoissa käännöksen uuteen suuntaan. Aku ravasi mukavasti suoraan, välillä sitä sai hieman korjata vasemmalta oikealle. Käännökset oikealle sujuivatkin meillä helposti, kuten osasin odottaa. Käännöksissä vasemmalle sain taas muistaa korjata istunnalla painoa vähän oikealle, jotta sain asetettua Akun vasemmalle ja kääntymään sujuvasti ilman sisälle valumista. Oli kiva huomata, miten kääntymiset vasemmallekin paranivat. Oli myös kiva valmistella käännöstä vasemmalle ilman, että Aku lähti heti kippaamaan siihen suuntaan.
Teimme keskihalkaisijalla vielä ravista laukannostoja aina tulosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Aku nosti jokaisella kerralla pyytämäni laukan eli kuvittelen sen tarkoittaneen sitä, ettei se pahemmin kenottanut kumpaankaan suuntaan. Laukka myös jatkui mukavasti suoraan. Aluksi Aku lähti ennakoimaan käännöksiä ja pääsi lähtemään keskihalkaisijalta vähän ennen kuin olisin halunnut. Uutta suuntaa valmistellessani siis tahattomasti lähdin istunnallani kippaamaan siihen suuntaan. Onneksi Aku paljasti tämän, ja pääsin korjaamaan sitä muistamalla istua tasapainoisemmin.
Loppuravissa annoin Akun venyttää eteen ja alas. Olipa todella antoisa tunti! Taas kerran tajusin sen, kuinka suuri merkitys istunnalla on. Tämän tajuamisen jälkeen vähän hävetti se, kuinka usein istunta jää silti tehtäviä tehdessä paitsioon. Aku oli todella mainio ratsu tällaiselle tunnille, sillä se vastasi korjauksiin heti ja siten, että sen myös huomasi helposti. Tunnilla tajusin myös sen, kuinka istumalla vähän paremmin myös pohkeen ja ohjan pyynnöt menevät läpi paljon paremmin. Tällä tunnilla ei myöskään tullut värkättyä ohjalla, vaan hetkittäin sain jätettyä sen hyvällä tavalla paitsioon. Jes! Opettaja on aina sanonut, kuinka loistava hevonen Aku on. Olen kyllä todella iloinen, että olen vihdoin ja viimein tajuamassa sen myös.
