lauantai 20. elokuuta 2016

Ihanneaikaa kisoissa tavoittelemassa

© Emmi Erkkilä
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!

Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.

80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.



© Emmi Erkkilä
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.



© Emmi Erkkilä
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!

Videoista kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Emmille!