Rauhallisesti ruusukkeelle

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran tämän vuoden viimeiset kisat, jotka mentiin esteillä. Ratsukseni olin valinnut Jussin, jonka kanssa ilmoittauduin hurjaan 60–70 sentin luokkaan (arvosteluna 367.1). Saimme pitkästä aikaa ihan sennujen luokan, jossa osallistujia oli peräti viisi. Jussi meni kisoissa vain minun kanssani.

Ennen maneesissa ollutta verryttelyä ehdin kävellä tovin mutaisella kentällä. Jussi oli hieman unelias, mutta heräsi kyllä, kun vähän nohitteli. Maneesiin päästyämme verkkasimme ravissa ja laukassa tovin ennen kuin otimme hyppyjä. Yritin viritellä Jussia, mutta ei se kovin lennokkaaksi alkanut. Jussin laukka tuntuu suuntautuvan enemmän ylös kuin eteen, joten kovin vikkelää menoa en siitä irti saanut. Jussi oli kuitenkin hyvin kuulolla. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 3). Kertaalleen Jussi pääsi ponkaisemaan liian aikaisin ja kertaalleen kolauttamaan puomia, mutta se korjasi hyvin niiden jälkeen otetuissa hypyissä. Keskityin pitämään Jussin kuulolla ja kertomaan itse, mistä kohtaa hypätään, sillä halusin välttää jättiloikat mahdollisimman hyvin. Otimme parit hypyt molemmille esteille. Jussi ei tuntunut energiapakkaukselta, joten en halunnut viedä siitä virtoja. Lähdimme luokassa kolmantena.

Noralle kiitos tästä!

Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jussi liikkui ihan ok, mutta olisin saanut herätellä sitä vähän reippaammaksi. Ykköselle tultaessa yritin pitää Jussin kuulolla, sillä ponnistuspaikka oli jäämässä kauas. Taisin jäädä arpomaan liikaa, jolloin Jussi pääsi esittämään oman ratkaisunsa eli se lähti hyppyyn hitusen liian kaukaa. Pääsimme esteestä yli, ja virnistelin selässä hassun hevosen ratkaisua. Jussi oli hypyn jälkeen askeleen verran ristilaukassa, kunnes korjasi etupäänsäkin vasempaan laukkaan. Keräilin itseni hypyn jälkeen kasaan ja hoputtelin Jussia etenemään. Kakkosen pääsimme siitä paikasta, mistä olin ajatellutkin. Laukan korjasimme ravin kautta. Kolmosen ja nelosen linjan olin päättänyt meneväni viidellä askeleella, mikä onnistui ihan hyvin, vaikka Jussi kolauttikin nelosesteen puomia. Linjan jälkeen korjasin laukan taas ravin kautta oikeaksi. Viitonen meni ihan hyvin, ja päätin kääntää sen jälkeen vähän aikaisemmin. Parempi tie olisi mennyt tolpan ja seinän välistä, mutta halusin jättää sen reitin välistä. Siinä kun oli pientä hetkeä aiemmin kompastunut yksi hevonen epätasaisen pohjan takia. Niinpä käänsin Jussin ennen sitä estettä, joka oli seinän vieressä. Tie oli vähän hassu, mutta siinä oli hyvin aikaa hakea lähestyminen kuutosen ja seiskan linjalle. Kuutoselle pyysin Jussia lähtemään hieman kauempaa, minkä se toteutti hyvin. Sille linjalle laitoimme suunnitellusti kuusi askelta. Seiskan hyppy oli hassun hidas, mutta Jussi ylitti senkin puhtaasti. Siitä kaarroimme perusradan viimeiselle esteelle, joka ylittyi hyvin.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille käänsin hieman lyhyemmän tien. Yritin hakea Jussiin kierroksia, mutta ei se vieläkään oikein innostunut. Ysin ja kympin linjan menimme edelleen viidellä askeleella. Sen jälkeen olimme vastalaukassa, mutta Jussi hurruutteli sitä niin tasaisesti, etten tajunnut. Tiukemmassa kaarteessa se pudotti raville, ja sain korjattua sen takaisin laukkaan juuri ajoissa ennen yhtätoista. Se ylittyi ihan ok, ja pääsin kääntämään toisen vähän lyhyemmän tien uusinnan viimeiselle esteelle. Numero kaksitoista ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa puhtaalla ja sangen rauhallisella suorituksella. Hieno Jussi!



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti viiden ratsukon luokassa toiselle sijalle. Niin se kouluratsuna kunnostautunut Jussi pääsi ruusukkeelle estekisoissakin, kaikkea sitä! Luokan voiton nappasi hienosti Nora ja Jatsi, joiden ajasta jäimme sellaiset kymmenen sekuntia, hah. Vaan saimmepahan viettää vähän enemmän aikaa radalla. Jussin kanssa oli kiva hypätä esterata eikä tänään ollut edes sen kummemmin epävarma olo. Jussi on tasainen menijä, joka yrittää parhaansa esteilläkin. Esteratojen kuningasta siitä ei taida koskaan tulla, mutta kiva treenikaveri ja pienten luokkien kisaratsu se kuitenkin on.

Videosta kiitos Alekseille!