perjantai 28. elokuuta 2015

Kotikentän ensimmäiset 1-tason koulukisat

Perjantaina Tallinmäellä järjestettiin ensimmäiset 1-tason koulukisat. Luulin pitkälle kisaviikkoon saakka, etten työreissuni takia ehtisi osallistua niihin. Kaikeksi onneksi ilmoittautumisia tuli niin hyvin, että ehdin kuin ehdinkin kisoihin mukaan. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja aikatauluni takia menimme viimeisen luokan, joka oli helppo B:0 2009. Ratsukoita luokassa oli neljä. Sade oli kiusannut koko päivän, mutta onneksi kenttä pysyi ratsastuskunnossa, vaikka olikin lätäkköinen.

Verryttelyssä herättelin niin itseäni kuin Jettiä. Paria pohkeenväistöä ja peruutusta lukuun ottamatta en tehnyt mitään ihmeellisempää. Kunhan hain Jetin vastaamaan pyyntöön edetä sekä pyörittelin ympyröitä asetellen ja taivutellen. Jetti alkoi liikkua ihan kivasti ja pyöreähkönä. Testasin myös parit laukkalävistäjät, jotka sujuivat ihan hyvin. Huomasin kuitenkin kisapaineen tehneen tehtävänsä, sillä varmistelin aika paljon lävistäjien loppua enkä osannut ottaa niitä niin rennosti kuin treeneissä. Kun oma vuoroni oli yhden ratsukon päässä, keskityin pitämään yksinkertaisesti Jetin hereillä. Se kun on usein päässyt hyytymään juuri ennen kouluaitojen sisään siirtymistä. Tälläkin kertaa samaa ajatusta oli, mutta ei onneksi ihan niin pahasti. Kun pääsin siirtymään radalle, kävin heti näyttämässä tuomaripäädyn Jetille. Sehän oli tällä kertaa kamala, erityisesti vasemmasta kierroksesta. Oikeasta ei niin paha, mutta siinäkin Jetin piti vähän tuijotella. Lopulta sain tyyrättyä sen vasemmaltakin melkein uralla pysyen tuomaripäädyn ohi, mutta hassusti se keksi kyllä tuijotella. Sittenpä saimmekin jo lähtömerkin ja aloitimme radan.

Alkutervehdykseen tulimme hieman jännittyneesti, pitihän se tehdä aiemmin pelottanutta tuomaripäätyä kohti. Jetti pääsikin liikahtamaan tervehdyksen aikana. Pääsimme takaisin raviin, vaikka hitaasti. Numeroksi alusta 6, kommentteina kehu suoruutesta, mutta huomautus levottomasta pysähdyksestä. Onneksi tuomaripääty oli pian ohi, ja pääsimme keskiraviin. Ensimmäinen keskiravi erosi harjoitusravista, mutta oli hieman tikittävä. Sain kuitenkin tehtyä sekä alun että lopun ihan kohtuullisesti. Numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni ihan mukavasti, ehkä hieman isona. Tuomari kuitenkin näki voltin täsmällisenä, numeroksi 7. Toinen keskiravi oli vähän tasaisempi, siitä 6,5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli vähän jännittynyt, Jetti kehtasi vieläkin tuijotella tuomaripäätyä. Numeroksi 6. Kolmikaarinen kiemuraura tuli ratsastettua aika asiallisesti, mistä tuomari antoikin numeroksi 7 kommentoiden tahtia ja taivutuksia tasaisiksi. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä oli töksähtävä, numeroksi 6. Kuten arvata saattaa, tuomarin edessä tehty siirtymä käyntiin oli jännittynyt. Keskikäyntiosuudessa tajusin antaa Jetin kävellä rauhassa, jolloin numeroksi aiemmasta kohdasta ja tästä tuli 6.

Käynnistä tehty oikean laukan nosto oli hieman hidas, samoin kuin itse laukka, numeroksi 6 toiveena saada enemmän pyöreyttä. Kymmenen metrin voltti oli ihan ok, mutta tuomari toivoi selkeämpää taivutusta, numeroksi 6. Ensimmäinen keskilaukkalävistäjä lähti kivasti, ja sain jopa lyhennettyä laukkaa ennen siirtymistä raviin. Ravisiirtymä tosin tuli hitusen liian aikaisin, tuomari antoi kuitenkin numeroksi 8 (vau!). Ravi laukan jälkeen ja ennen pysähdystä oli hyvä, numeroksi 7. Pysähdyksen tullessa eteen minulle iski jokin kiire. En tajunnut pysähtyä kunnolla, vaan pyysin Jetin heti peruutukseen. Niinpä surituksesta tuli jännittynyt, vino ja hätäinen, numeroksi 5. Samoin hätäilin vasemman laukan nostamisen kanssa, jolloin se lähtikin hieman poikittaen, numeroksi 6. Voltti vasemmalle oli muuten ok, mutta taivutus olis saanut olla selkeämpi, numeroksi 6. Toinen keskilaukkalävistäjä meni hieman poikittaen ja ilman kunnollista valmistelua, numeroksi 5,5. Jetti pääsi pudottamaan ravillekin liian aikaisin, joten siitä numeroksi tuli 5. Lopputervehdykseen pääsimme mukavan suorana, mutta Jetti viimeisteli tuomaripäädyn kyttäyksensä jännittymällä vielä kertaalleen. Pääsimme kuitenkin sinne, minne piti ja tervehdimme lopuksi. Tästä numeroksi 6,5.



Suoritus tuntui selkään hieman erilaisemmalta kuin miltä se lopulta videolla katsottuna näytti. Hassua, kuinka oma tuntuma satulassa ei aina vastaa sitä, mitä se oikeasti on. Suorituksen jälkeen ällistyksekseni meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä! Saimme tuomarilta 63,8 prosenttia ja seuraavat kommentit: "Tasainen suoritus, jota miellyttävä seurata. Hevonen liikkui melko hyvin tahdissa ja tasapainossa. Vielä huolellisuutta siirtymiin." Voi Jetilasta! Kaiken tuijottelunkin ohella se teki asiat niin hyvin kuin siltä ne pyysin. Kylläpä se vain osaa yllättää! Todella mukava huomata, kuinka koulutreeneistä on ollut apua. Vielä vain enemmän tarkkuutta ja täsmällisyyttä sekä minulle parempaa kehonhallintaa, niin suorituksemme menevät vielä parempaan suuntaan.

Videosta kiitos Kaisalle!