Tallinmäen kisaviikonlopun toisena päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa 1-tason estekisat. Osallistuin niihin Hilimalla 70 ja 80 sentin ja Jetillä 80 ja 90 sentin luokkiin. Kaikissa arvosteluna oli 367.1. Lisäksi 80 ja 90 sentin rata oli sama, 70 sentin rata oli omansa. Kisat keräsivät melkoisen osallistujamäärän, sillä päivän aikana startteja oli 81. Kisat kuitenkin sujuivat ihanan näppärästi, ja kelikin oli vielä puolella. Mikä mainio tapa viettää sunnuntai! Kaiken lisäksi tiimimme oli kisoissa täydellisesti edustettuna, sillä myös Nora ja Kaisa olivat karkeloissa mukana.
Hiliman kanssa verryttelin samoin niin 70 kuin 80 sentin ratoja varten. Hain sen kuulolle ja vähän pyöristymään, jotta ratti löytyisi. Pientä punkemista oli tänäänkin ja edelleen molempiin suuntiin. Se karsiutui aina, kun sain Hilimaa oikeinpäin. Hypyt kuitenkin menivät hyvin, vaikka sain korjata Hilimaa suoremmaksi vielä estelinjallakin. Hypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemmassa kierroksessa okserille. Molemmissa verryttelyissä hyppäsin pystyn kahdesti, okserin kerran. Hilima oli hyvin hereillä enkä tahtonut uuvuttaa sitä tarpeettomilla hypyillä.
Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lävistäjällä olleelle ykkösokserille tuli ihan hyvä hyppy, ja laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Kakkonen ylittyi myös asiallisesti, mutta laukan sain korjata ravin kautta vasemmaksi. Kolmosen ja nelosen suora linja meni kahdeksalla askeleella ja välissä oikeassa laukassa käyden. Nelosen jälkeen Hilima kuitenkin oli taas vasemmassa laukassa. Viitosen hyppy jatkoi hyvää linjaa, ja Hilima nappasi siinäkin toivotusti oikean laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni seitsemällä askeleella ihan hyvin. Virheetön perusrata, joten matkamme jatkui uusintaradalle.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille sain tehtyä vähän tiukemman tien. Ponnistuspaikka tuli hieman lähelle, mutta Hilima hyppäsi silti hyvin. Laukankin se nappasi toivotusti vasemmaksi. Ysille lyhensin myös hieman tietä, ja Hilima hyppäsin senkin muitta mutkitta. Koska tähän asti oli mennyt hyvin, tohdin ottaa tiukemman tien myös kympille. Kaarre söi vähän laukkaa, ja Hilima kolautti etusensa puomiin, joka onneksi pysyi paikoillaan. Yhdentoista ja kahdentoista suora linja meni kaikin puolin sujuvasti, ja niin pääsimme virheettömällä radalla maaliin. Suorituksellamme nappasimme 19 ratsukon luokassa kolmannen sijan, jes! Luokan voitto meni myös hyvään osoitteeseen, sen nimittäin nappasi selvällä erolla toiseksi tulleeseen Nora Tallinmäen Ellu-suomenhevostammalla.
80 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa. Omasta mielestäni tulimme ykkösenä olleelle okserille ihan ok, mutta Hilima kolautti niin etu- kuin takapuomin alas. Ei kovin mainio aloitus, vaan minkä sille voi. Laukka vaihtui hypyssä oikeaan enkä tajunnut tätä selässä ollessani, vaan posotin menemään. Hilima eteni vastalaukasta huolimatta ihmeen tasaisesti, siksi asia jäi vissiin korjaamatta. Kakkosen yli pääsimme puhtaasti, Hilima selvästi vähän tsemppasi. Kolmoselle tulimme hitusen vinossa, kun en saanut Hilimaa suoristettua. Este kuitenkin ylittyi ok, ja pääsimme myös suoran linjan päässä olleelle neloselle ihan ok, hieman ehkä jarruttavan hypyn kautta.
Viitosena olleen sarjan a-osalle askel ei sopinut, ja Hilima ajautui juureen. Se selvitti a-osan okserin vielä, mutta ei enää pystynyt pääsemään b-osalle yhdellä askeleella saati voinut mahduttaa kahta askelta. Niinpä se meni vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa huokaisin ja totesin, että nyt pitäisi unohtaa kaikki kiire ja häslinki. Yritin ottaa sarjalle uudelleen paremman lähestymisen, mutta vieläkään askel ei sopinut. Hilima hyppäsi silti kiltisti a-osan puhtaasti, mutta yritti taas livahtaa vasemmalta ohi. Sain estettyä tämän ja ohjattua epätoivoisesti kohti b-osaa. Laukka oli jo sammunut, mutta ilmeisesti olin juntannut pohkeet niin tuntumalle, että Hilima-reppana ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin rymytä esteen läpi. Hups.
Kuutoselle onneksi tuli taas tavallinen hyppy. Kaareva tie seiskalle oli mielestäni ihan ok, mutta Hilima ei vain halunnut hypätä sitä ja liirasi oikealta ohi. Piip-piip, hylsyhän sieltä ropsahti. Että harmitti! Sain kuitenkin luvan hypätä viimeisen esteen vielä. Hilima ei tosin uudellakaan yrittämällä suostunut sitä hyppäämään, mutta sain sen nyt stopattu esteen eteen, vaikka se yritti oikealta ohi. Vielä tuli lupa yrittää estettä. Nyt hain pitkän tien ja olin mahdollisimman päättäväinen. Kolmannella yrityksellä Hilima hyppäsi esteen, ja kehuin sitä heti sen jälkeen. Hylätyksi tuleminen harmitti kyllä, sillä treenit ovat menneet niin kivasti. Mutta välillä käy näin. Ei auta muu kuin oppia tästä, ettei vastaavia kertoja tarvitsisi toistaa usein.
Seuraavaksi vuorossa oli Jetti. Tässä vaiheessa ratsastuskuntoni yritti väittää loppuvansa, mutta sain onneksi vara-akut käyttöön. Jetin kanssa verkkasin kohtuullisen säästäväisesti ja lyhyemmän kaavan mukaan. Herättelin sitä hommiin, mutta en jäänyt jumppaamaan pitkiä aikoja. Verkkahypyt molemmissa luokissa pidin vähäisinä. 80 sentissä kaksi hyppyä pystylle samoin kuin okserille, 90 sentissä kaksi hyppyä pystylle ja yksi okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, joten päätin sen riittävän. Aiemmin olen ehkä jäänyt prässäämään liikaa, jolloin Jetti on vähän kyllästynyt. Nyt päätin kokeilla uutta taktiikkaa ja katsoa, miten se toimii. Sain myös lopulta kanavoitua päin prinkkalaa menneen aiemman 80 sentin radan aiheuttaneet ketutukset päättäväisyydeksi, mikä auttoi kummasti.
Noralle kiitos myös tästä!
80 sentin radalle Jetin kanssa lähdimme myös vasemmassa laukassa. Ykköselle tuli hieman hidas hyppy, mutta näin ponnistuspaikan enkä hätäillyt. Nohitin Jettiä hieman sen jälkeen kuitenkin eteenpäin. Kakkoselle oli tulossa toinen miniaskel, mutta komensin Jetin hyppyyn kauempaa, ja se totteli hypäten esteen puhtaasti. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti, ja Jetti oli jopa nelosen jälkeen oikeassa laukassa. Sarjalle laukka hyytyi hitusen, mutta Jetti onneksi selvitti välin toivotusti yhdellä askeleella. Kuutoselle hyppy oli ok. Kaareva tie seiskalle oli vähän hutaistu, mutta Jetti ehti bongata tulevan esteen ja selvitti sen jarruttavan hypyn kautta. Perusrata oli siinä, ja saimme jatkaa uusintaan.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille en saanut otettua tiukempaa tietä. Laukka kuitenkin pysyi kaarteessa hyvin, ja Jetti hyppäsi kasin positiivisen askeleen kautta. Ysille kaarsin hieman lyhyemmin, ja sekin ylittyi hyvin. Jetti tosin oli sen jälkeen vasemmassa laukassa ja vaihtoi ristilaukalle, kunnes juuri ennen kymppiä vippasi itsensä vielä vasempaan laukkaan. Näistä sekavaihdoista huolimatta pääsimme kympin eli muurin yli puhtaasti. Yhdelletoista kaarsin taas vähän lyhyemmän tien, ja Jetti hyppäsi esteen hyvin. Suoralla linjalla kahdelletoista pyysin Jettiä vielä vähän eteen, mikä aiheutti jarruttavan hypyn kahdelletoista. Jetti oli kuitenkin hereillä ja selvitti vielä uusinnan viimeisenkin esteen puhtaasti. Sen jälkeen ratsastin vielä eteen, sillä maalilinja oli hitusen kauempana enkä tahtonut hellittää ennen sen ylittämistä. Olin suoritukseemme tyytyväinen ja vielä enemmän ilahdutti se, että nappasimme 28 ratsukon luokassa keltaisen ruusukkeen eli sijoituimme viidensiksi. Jes!
90 sentin radalle lähdin hakemaan vain hyvää ja tasaista suoritusta. Matkaan lähdimme tietysti vasemmassa laukassa radan ollessa sama kuin 80 sentissä. Ykkönen ylittyi niin kuin edelliselläkin radalla eli sangen rauhaisasti. Olisin saanut herättää sen jälkeen Jettiä, mutta se jäi tekemättä. Niinpä jatkoimme hieman vaisusti kakkoselle. Ponnistuspaikka oli ihan kohtuullinen, mutta Jetti ei jostain syystä vain nostanut kavioitaan, vaan otti etusillaan puomin alas. Höh! No, elämää on neljän virhepisteenkin jälkeen, joten matka jatkui. Kolmosen ja nelosen suora linja meni ihan ok, joskin edelleen rauhallisesti. Yritin kuitenkin häseltämisen sijaan luottaa siihen, että vauhti kyllä riittäisi. Jetti kun kuitenkin tuntui menevän kaikesta kerralla yli. Sarjalle varmistin äänellä ylimenon, ja Jetti selvittikin sen ongelmitta. Kuutoselle tuli taas vähän jarruttava hyppy, ja kaareva tie seiskalle ei ollut vieläkään paras mahdollinen, vaan Jetti hyppäsi kiltisti molemmat esteet. Näin tulimme perusvaiheelta maaliin neljän virhepisteen kanssa. Olisihan se uusinta ollut kiva hypätä, mutta nyt kävi näin. Onneksi puomin putoaminen ei jäänyt kaivelemaan, sillä olin jo aiemmin kisapäivän aikana saanut velloa ikävissä mielentiloissa enkä kaivannut moista lisää. Perusratamme oli kuitenkin rauhallisuudestaan huolimatta tasainen ja aika varma. Korkeus ei jännittänyt tippaakaan, vaan hyppääminen oli kivaa. Tällä rauhallisella ja virhepisteellisellä tuloksella olimme luokan jumbosijalla eli 12/12.
Olipas taas kisat. Puolet radoista meni hyvin, puolet taas enemmän ja vähemmän päin mäntyä. Tunteiden vuoristorata oli kyllä melkoinen. Epäonnistunut rata Hiliman kanssa tuntui tosi pahalta, ja jäin vellomaan hyväksi toviksi huonoihin fiiliksiin. Onnistunut 80 sentin rata Jetin kanssa puolestaan tuntui taas hyvältä ja auttoi suhtautumaan epäonnistumiseen. Tämä laji on vain niin tärkeä itselle, että sen antamat hyvät ja huonot kokemukset ovat vahvoja. Mutta niin kuin kaikissa lajeissa, välillä sitä onnistuu, välillä ei. Sain taas tänäänkin todeta, kuinka paljon kilpailemisessa tarvitaan hyvää asennetta ja suhtautumista niin hyviin kuin huonoihin hetkiin. Nyt onneksi on taas parempi mieli, ja olen saanut vähän suhteutettua kisapäivän sujumista. Virheitä sattuu, mutta niistä myös oppii. Ei siis muuta kuin treeniä ja kohti seuraavia kisoja.
70 sentin videosta kiitos Kaisalle, 80 ja 90 sentin videoista ja kuvasta kiitos Noralle sekä kuvista kiitos Jatalle!
