perjantai 10. heinäkuuta 2015

Jälleen suokkitammat esteillä

Perjantaina oli luvassa tuplahevostelu. Tällä viikolla on vissiin vähän leirin jäljiltä jäänyt hevostelu päälle, vaan lomalla sitä onneksi ehtii. Joka tapauksessa ensimmäinen ratsastus meni Tallinmäen estetunnilla, jonka jaoin Noran kanssa. Minä menin tietysti Hilimalla, Nora Ellulla. Molemmilla oli siis suokkitammat ratsuina.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona, jossa oli puomit niin pääty-ympyröillä kuin suunnanvaihtokohdassa. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrät, mutta vaihdoimme ympyrää pitkien sivujen kautta. Ravissa sain Hiliman molempiin suuntiin aika kivaksi, vaikka tänään vasemmassakin kierroksessa sai tehdä tavallista enemmän hommia. Välillä Hilima yritti kipittää, mutta sen sai toppuuteltua kohtuullisesti takaisin rennompaan menoon. Laukassa tahti säilyi paremmin, mutta Hilima tosiaan valui sisälle molemmissa kierroksissa. Korjasin istuntaani sekä yritin kertoa sisäpohkeellani, ettei se ollut homman idea. Hetkittäin sain korjattua menoa molempiin suuntiin, mutta enimmäkseen jäin hämmästelemään, miten vasenkin kierros oli yhtäkkiä ottanut takapakkia.

Ensimmäisenä hyppelynä tulimme oikeassa laukassa yksittäisen okserin suoralla lähestymisellä. Hilima pääsi vähän punkemaan kaarteessa, mutta sain korjattua sitä suoremmaksi. Tehtävässä ihanaa oli se, kuinka maltoin odottaa jokaisen hypyn enkä sännännyt ennen aikojani. Tätä piti hehkuttaa ääneenkin, mutta niin vain menin nuolaisemaan ennen kuin oli edes tipahtanut. Seuraavaksi tulimme kahden pystyn suoraa linjaa vasemmassa laukassa. Tunnin oikomisteema jatkui, ja Hilima pääsi pistämään mutkia suoremmaksi. Oma keskittyminen meni niin tien korjaamiseen, etten muistanut pitää laukkaa sujuvana. Niinpä esitimme vähän töksähtäviä hyppyjä, joissa minä sukelsin, ja Hilima nappasi vääriä laukkoja. Lisäsimme suoraan linjaan vielä kaksi lävistäjäpystyä. Suoraa linjaa heti seurannut pysty meni ihan ok, mutta sen jälkeiselle pystylle tie tuli taas oikaisten. Sisäpohkeeni ei vain toiminut, pah. Kertaalleen lähdin sukeltamaan toiselle lävistäjäpystylle niin pahasti, ettei Hilima päässyt nostamaan etukavioitaan kunnolla, vaan kolautti puomin alas. Kraah minua! Sentään tajusin oman virheeni. Sain onneksi uusia kyseisen pystyn vielä yksittäisenä, jolloin sain ratsastettua paremman tien ja oltua sukeltamatta, jolloin Hilima sai hypätä esteen puhtaasti.

Seuraavaksi hyppäsimme lävistäjäpystyn vasemmassa laukassa, nappasimme hypyssä oikean laukan ja tulimme vielä askeleen sarjan. Lävistäjäpysty meni ihan ok, vaikka sain korjata sen jälkeen laukan erikseen. Sarjalle emme päässeet ensimmäisellä yrittämällä, kun Hilima lähti punkemaan vallattoman aikaisin oikealle. Ratkaisin tilanteen pyöräyttämällä suosiolla ympyrän ja ratsastamalla uuden tien tarkemmin. Nyt pääsimme sarjalle hyvin, ja se ylittyi näppärästi.

Loppuun hyppäsimme radan noin 70 sentin tuntumassa. Ykkösenä oli aiemmin hypätty okseri suoralla lähestymisellä. Se ylittyi mukavasti. Kakkoselle tuli myös hyvä hyppy, mutta lähestymisessä kolmoselle päästin Hiliman taas vähän punkemaan. Sen seurauksena askel ei osunut, vaan hyppäsimme kolmosen pahasti jarruttavan askeleen kautta. Suoran linjan päässä ollut nelonen ylittyi kuitenkin kohtuullisesti, vaikka laukka piti korjata vasemmaksi ravin kautta. Viitosena ollut lävistäjäpysty meni ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut siinä. Niinpä menimme kaarevan tien kuutoselle vastalaukassa. Kuutoselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta sentään laukka vaihtui siinä oikeaksi. Seiskana olleelle sarjalle saimme kohtuullisen tien, joten se sujui asiallisesti.

Seiska oli samalla perusvaiheen viimeinen este, ja sen jälkeen sai vähän ajatella uusinnan kaltaisia teitä. Kasi oli jo aiemmin hypätty lävistäjäpysty, jolle tein vain hitusen tiukemman tien. Este ylittyi hyvin, ja Hilima nappasi oikean laukan. Ysi oli radan ensimmäinen este, jolle tein vähän tiukemman tien. Hilima hyppäsi senkin mainiosti. Kymppinä oli suoran linjan toinen pysty, jolle tuli takasilla kolautus, mutta puomi pysyi paikoillaan. Yhdelletoista tehdyn kaarevan tien aikana päästin Hiliman valumaan pidemmäksi, jolloin ajauduimme lähelle estettä, ja puomi pyörähti takasten kosketuksesta alas. Kaarsin sen jälkeen vähän turhan reippaasti vasemmalle, jolloin Hilima luontaisesti lähti painamaan sinne. Tiestä esteelle kaksitoista tuli kehno, ajauduimme lähelle ja vain Hiliman kiltteyden ansiosta pääsimme siitä yli. Kolautuksen kera, mutta sitä ei lasketa. Saimmekin uusia esteet 11 ja 12 ajatellen kunnolla tilan käyttämistä. Tämän ajatuksen kanssa tehtävä menikin paremmin, vaikka olisin suonut hypyn esteelle 12 olevan vielä vähän sujuvampi.



Tässä tunnissa omistuista oli se, että Hilima alkoi punkea vasemmallekin. En usko, että istuntani nyt parin päivän aikana on keikannut toiseen ääripäähän. Etenkään kun oikea kierros oli edelleen kinkkinen. No, kaipa hevosillakin on päiviä, kun ne ovat vähän vinkkarallaan johonkin suuntaan. Tai sitten itse olin tuplasti vinkkarampi kuin tavallisesti. Mukavaa oli kuitenkin se, että sain vähän parsittua teitä kuntoon eikä jokainen lähestyminen esteelle ollut huolimaton. Sukelteluistani annoin kyllä taas itselleni pahasti noottia. Hilima ei pääsääntöisesti lähde kaukaa, joten minun pitäisi vain malttaa odottaa. Muutaman kerran sainkin tsempattua, mikä tietysti lohdutti. Muutoin meno oli onneksi aika sujuvaa. Tunnin hyvät fiilikset tulivat hitusen lyhennetyistä uusintateistä, joista huolimatta Hilima hyppäsi reippaasti ja varmasti. On se vain kiva ratsastaa tällaisella hevosella, joka useimmiten menee eikä meinaa.

Videoista kiitos Kaisalle!