torstai 24. heinäkuuta 2014

Parempaa kohti

Torstaina päädyin jälleen Noran kautta pitkästä aikaa Aaltokankaan ratsutallien estetunnille. Ratsukoita oli yhteensä vain kolme, sillä tunti oli erikseen meille järjestetty. Ratsukseni olin toivonut varmaa, tasaista menijää, joka opettajan mielestä sopi Eemeliin hyvin. Tällä 2007 syntyneellä pienellä eestinhevosruunalla olenkin hypännyt kerran aikaisemmin syyskuussa 2012. En odottanut tunnilta suurempia, vaan lähdin sopivasti pää tyhjänä liikkeelle.

Alkuverryttelyssä Eemeli tykkäsi hidastella sekä viedä turpansa kenottamaan oikealle. Opettaja korjasi heti ohjastuntumaani tasaisemmaksi sekä käski vaikuttamaan paremmin sisäpohkeella, kun Eemeli pienensi ympyröitä oma-aloitteisesti. Lisäksi tuli huomautus hevosen liiallisesta kaulan taivuttamisesta. Opettajan ohjeiden avulla sain Eemeliä paremmin kuulolle. Suurin apu oli hevosen kunnollinen suoristaminen. Sen avulla Eemeli sai omia palikoitaan kohdille, jolloin liikkuminenkin helpottui. Laukassa verryttelimme tekemällä temponvaihteluita sekä siirtymiä raviin. Eemeli lähti eteen ihan kivasti, mutta laukan lyhentäminen jäi vähän puolitiehen. Siirtymät raviin tahtoivat olla hätäisiä, ja samoilla fiiliksillä esitin pari noloa tyrkkäystä laukkaan. Taas vähän malttamalla sain Eemelin nostamaan pari kertaa laukan aika asiallisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme oikeassa laukassa aloittaen täyskaartotiellä oheisen piirroksen esteen numero 3, toisesta suunnasta siis. Siitä jatkoimme tuolle numeroimattomalle pystylle. Tavoitteena oli saada laukka vaihtumaan molemmilla esteillä. Me onnistuimme tässä Eemelin kanssa muistaakseni tasan kerran ja kaiken lisäksi vahingossa. En saanut Eemeliä suoristumaan ensimmäiselle esteelle eikä laukka rullannut, joten laukka ei vaihtunut. Toisella pystyllä oli samankaltaisia ongelmia. Opettaja kehotti johtamaan enemmän, mikä sai minut ihan hämilleni. Oma bravuurini kun on reilu johtaminen. En tiedä sitten, varoinko tekemästä sitä vieraamman opettajan silmän alla vai mikä tökki. Lopulta sain tehtävälle paremmat tiet ja Eemelin suoremmaksi, mutta vaihdot jäivät saamatta. Eemeli vaihtoi kuitenkin kohtuullisen nopeasti myötälaukan aina ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme suoralla linjalla numeroimattomaa pystyä ja nelosnumerolla varustettua okseria muutaman kerran. Väli taisi olla noin 24 metriä. Esitimme Eemelin kanssa ensin välin seitsemällä askeleella siten, että viimeinen askel oli vähän töpö. Päätin seuraavalla yrittämällä tulla välin mieluummin kuudella. Eemeliä sai nohittaa sitä varten ajoissa ennen ensimmäistä pystyä sekä heti pystyn jälkeen. Se otti pyynnöt kuitenkin hyvin vastaan ja hurautti välin nätisti kuudella askeleella. Tälläkin tehtävällä yritimme laukanvaihtoa okserilla, mutta se taisi jäädä ehkä yhden onnistumisen, jos senkään, varaan. Tänään laukanvaihdot hypyissä eivät tosiaan olleet meidän juttumme.

Lopuksi tulimme vielä pienen radan esteillä 1–4 muutamaan kertaan, korkeimmillaan rata oli noin 70 sentin tuntumassa. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja meni pääsääntöisesti hyvin, kun taas kolmosen ja nelosen linja meni oikaisten. Välillä pyysin Eemeliä myös roikaisemaan turhan kaukaa, mutta ratsu lähti luottavaisesti matkaan. Pari kertaa jäin itse arpomaan ponnistuspaikkaa ja päätin hevosen lähtevän kauempaa, mutta Eemeli otti vielä sen yhden askeleen. Sielläpä olin sitten kaulalla odottamassa hevosen ratkaisua. Onneksi tämä ei tuonut mitään suurempia pulmia, näytti lähinnä vain huvittavan nololta. Viimeisellä kierroksella sain kuitenkin tsempattua niin paljon, että molemmat kaarevat linjat menivät kohtuullisesti. Täydellisiä ne eivät olleet, mutta muuten parannusta oli aiempaan. Tähän päättyivät meidän hyppelymme tältä kertaa.



Opettaja kehui meitä siitä, että meillä osasin olla paikoin päättäväinen ja sain Eemelin liikkumaan aika hyvin. Sama fiilis jäi itselle. Eemeliä sai kyllä patistella, mutta laiska se ei ollut. Sen tarjoama laukka tosin ei riittänyt, vaan jätti ratsulle liikaa aikaa kiemurrella ja luikerrella. Kun Eemeliä patisti vielä vähän lisää siitä, alkoi löytyä parempaa menoa ja ratsuunkin tuntumaa. Tämän perusteella Eemeli oli kiva hyppykaveri. Se yritti sinnikkäästi ja uskoi myös päätöksiäni, ainakin välillä. Olihan se vähän ponimainen ruuna, mutta sopivissa määrin. Siksipä alkutunnista kovasti tuloaan tehnyt ketutus väistyi, kun tajusin voivani myös nurisemisen sijaan ratsastaa. Kaikkea sitä oppiikin, haha!

Videoista kiitos tuntia seuranneelle!