Kisoissa mukavuusalueella

Komea Jetson II. © Milla

Lauantaina vuorossa oli Kentaurit 98:n seuraestekisat, jonne olin ilmoittautunut Jetillä 70 sentin luokkaan, arvosteluna 367.1. Kisat alkoivat vasta viideltä ja oma luokkani kuuden jälkeen. Osallistujia luokassa oli peräti 32. Samassa luokassa ratsasti myös Nora.

Jetti tuli kisapaikalle hyvissä ajoin, jolloin ehdin jo maasta käsin kävelyttää sitä hyvin. Lopulta pääsin myös kipuamaan selkään. Verryttely tehtiin maneesissa, kun kisat olivat mukavasti kentällä. Ehdin ratsastaa verryttelyssä kaikki askellajit itsenäisesti läpi ennen kuin opettaja tuli paikalle auttamaan hyppyjen kanssa. Jetti liikkui ihan mukavasti ja pienen pällistelyn jälkeen lakkasi ihmettelemästä. Verryttelyesteitä olivat ristikko, pysty ja okseri, joita tulimme ensin vasemmassa kierroksessa. Ristikko ja pysty menivät hyvin, mutta okserille hyydyimme pari kertaa. Olimme kuitenkin molemmat menossa siitä yli, joten stoppausvaaraa ei ollut. Opettaja komensi meidät vielä tulemaan okserin kertaalleen niin, ettei siinä ollut pienintäkään ajatusta hidastamisesta. Tämä onnistui yksinkertaisesti sillä, että ratsastin Jetin ajoissa etenemään enkä jättänyt herättämistä viime tippaan. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme kertaalleen pystyn siitä suoraan okserille jatkaen. Hypyt olivat hyvät, ja Jetti liikkui aika tasaisesti. Tämän jälkeen siirryimme odottamaan vuoroamme. Ennen omaa vuoroani ehdin katsoa muutaman ratsukon suoritukset ja kerrata rataa, joka oli kiltisti tehty: ei erikoisesteitä eikä mahdollisuuksia päättömiin uusintateihin. Sitten tuli vuoromme lähteä matkaan.

Kuvasta kiitos Noralle!

Pääsimme matkaan ihan mukavasti oikeassa laukassa. Ykköselle tuli pieni hidastus, mutta Jetti lähti kuitenkin hyppyyn vähän kauempaa eikä ottanut miniaskelta. Hypyn jälkeen Jetti ilmeisesti vipsautti itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Kakkoselle pääsimme seitsemällä askeleella, hyppyyn taas vähän kaukaa lähtien. Kakkosen jälkeen olimme vielä vastalaukassa. Matkaa kolmoselle oli melkoisesti, joten yritin korjata Jettiä oikeaan laukkaan. Se ei onnistunut, vaan Jetti vaihteli yhdessä kohtaa useamman kerran etupäätään laukasta toiseen. Lopulta kolmonen alkoi olla niin lähellä, että pyysin Jettiä kokonaan vasempaan laukkaan. Liekö se kuunnellut minua vai päättänyt itse, mutta lopulta pääsimme vasempaan laukkaan. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, ja Jetti pysyi laskeutumisessa vasemmassa laukassa. Nelosena oli yhden laukan sarja. A-osalle lähdin vähän sukeltamaan, mutta Jetti pelasti ja meni sarjan sujuvasti yhdellä askeleella. Kaiken lisäksi se oli b-osan jälkeen oikeassa laukassa! Viitoselle tuli ihan mukava tie, mutta hypyn jälkeen Jetti vaihtoi taas vasempaan laukkaan. Onneksi tie kuutoselle oli suora linja, ja pääsimme sille hyvin seitsemällä askeleella. Perusrata oli virheettömästi siinä eli pääsimme jatkamaan uusintaan.

Este 5. © Milla

Jetti oli kuin olikin pysynyt oikeassa laukassa, joten pääsimme etenemään uusinnan ensimmäiselle esteelle eli seiskalle sujuvasti. Se ylittyi hyvin, ehkä vähän laakeana, mutta puhtaasti. Kasille pääsimme hyvin viidellä askeleella, ja muistin kääntää Jettiä heti hypyn jälkeen vähän tiukemmalla tiellä esteiden neljä ja viisi välistä. Ysille pääsimme hyvin, hyppy oli asiallinen, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Muistin taas kohtuullisesti kääntää ajoissa, jolloin pääsimme tulemaan viimeiselle esteelle kuutosen edestä. Laukka pääsi kääntymisessä sammumaan, mutta muuten Jetti oli siinä ihan näppärä. Tie kympille oli vähän vino, ja hetken ajan Jetti tuntui ajattelevan esteen ohittamista oikealta, mutta olin itse niin menossa, ettei sitä onneksi tapahtunut. Jetti hyppäsi kympin kiltisti, ja kehuin sitä valtavasti. Samalla tosin unohdin kiriä viimeiset metrin maaliin, mutta ehkä se ei haitannut tällä kertaa.

Este 7. © Milla

Olin rataamme tyytyväinen. Mitään isompia virheitä ei sattunut, ja ennen kaikkea muistin tällä kertaa kääntää uusintatiet suunnitellusti. Jetti eteni hyvin eikä tuota yhtä pientä hetkeä lukuun ottamatta vaikuttanut yhtään siltä, että ei olisi menossa. Juuri tällaisella Jetillä tykkään niin paljon ratsastaa. Se reagoi pyyntöihini ja auttaa tarvittaessa. Ei kyttäile tai laiskottele, vaan etenee sovitusti ilman kinasteluita. 70 senttiä on viimein noussut omaksi mukavuuskorkeudekseni, jossa uskallan ratsastaa ajasta ja sijoituksesta. Suorituksemme jälkeen kuulinkin meidän menneen johtoon, mutta jäljellä olleista ratsastajista yksi onnistui ratsastamaan nopeamman ajan. Sijoituimme kuitenkin toiseksi ja saimme sinisen ruusukkeen, josta en ollut uskaltanut haaveilla näin monen ratsukon luokassa. Mikä fiilis! Jetti oli piilonopea, sillä videolta katsottuna uusintaratamme vauhti ei kovin päätä huimaa. Käännöksetkin olisivat voineet olla tiukempia, mutta niitä minun onkin treenattava yhdessä vauhdin säilyttämisen kanssa. Joka tapauksessa kisapäivä meni enemmän kuin putkeen, ja Norakin nappasi ruusukkeen sijoittumalla seitsemänneksi. Hyvän mielen kisat niin oman kuin kaverin suoritusten ansiosta. Lisää tällaista, ehdottomasti!

Videosta kiitos Kaisalle ja ratakuvista kiitos Millalle!