Sunnuntaina oli kisaurani jännittävin päivä, nimittäin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat senioreiden sarjassa Äimärautiolla. Haaveilin kisoihin osallistumisesta Jetillä heti sen huomattuani, mutta hautasin haaveeni vähän kehnosti sujuneiden treenien ja kisojen myötä. Onneksi (todellakin onneksi!) opettajani oli sitä mieltä, että kisoihin vain, ja niin löysin itseni Jetin kanssa jännittämästä samana päivänä ratsastettavia koulu- ja estekisoja. Senioreiden mestaruudesta kisattiin siis ratsastamalla sekä K.N. Special 2009 että 80 sentin esterata. Kouluohjelman ratsasti 12 ratsukkoa, joista yhdeksän jatkoi esteille kisaten mestaruudesta.
Senioreiden kisat alkoivat vähän puolen päivän jälkeen kouluosuudella. Lähtövuoroni oli kahdeksantena, ja opettajan ohjeen mukaan verryttelin Jetin pitkän kaavan mukaisesti. Verryttelyssä Jetti oli alun jälkeen tosi kiva. Se tuntui keskittyvän hommiin ja muodonkin puolesta oli aika ok. Vauhtia toki sai välillä patistella, mutta esimerkiksi muutamat keskiravit lähtivät asiallisesti. Niiden lisäksi tein laukannostoja käynnistä ja ravista, peruutuksia, ympyröitä ja siirtymiä. Jetti oli parempi kouluväännössä kuin moneen hetkeen kotikentällä. Peilistäkin ehdin tiirata, kuinka ruuna puksutti menemään keskittyneen näköisesti. Verkassa keskityin aika paljon vasempaan kierrokseen, jossa en tuntunut saavan asetusta kunnolla läpi. Lopulta valaistuin hieman ulkoapujen kanssa, jolloin Jetti vetristyi hieman. Pääsimme odottamaan vuoroamme erikseen rajatulle alueelle, jossa pelkäsin pahimman hyytymisen iskevän, kun raippakin piti jättää pois. Siksipä odotusaikana tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista laukkaan ja takaisin. Jetti tuntui pysyvän hereillä, ja niin koitti vuoromme mennä kouluaitojen sisälle. Ennen tuomarin pillinvihellystä ehdin käydä näyttämässä Jetille radan molemmista kierroksista. Koulukirjaimet ja kulmat olivat kamalia, mutta sinnikkäästi sain sen niihin suunnilleen vietyä. Sitten saimme lähtömerkin ja aloitimme ohjelman.
Pysähdys ja liikkeellelähtö olivat ihan ok, vaikka tulimmekin hieman vinosti. Yritin ratsastaa ensimmäisen loivan kiemuran täsmällisesti, mutta niin vain jätin käymättä keskihalkaisijalla. Keskiravi ei lähtenyt niin kuin toivoin, mutta tuli siihen kuitenkin hieman eroa, vaikka molemmat tuomarit toivoivat sitä enemmän. 10 metrin voltti oikealle oli ihan ok. Toinen loiva kiemura meni kuvioltaan paremmin, mutta tuomari C toivoi rohkeampaa taivutusta ja tuomari M energisyyttä. Kolmen askeleen käyntisiirtymään I:ssä valui askel tai pari lisää, mutta muuten se oli mielestäni ok, tuomarit toivoivat taas energisyyttä. 10 metrin voltti vasemmalle kaipasi selvempää asetusta ja taivutusta.
Käyntisiirtymä H:ssa meni hitusen ohi, mutta molemmat tuomarit kehuivat siirtymän pehmeyttä. Neljän sekunnin pysähdys I:ssä sujui helposti, vaikka ei tasajaloin. Pääsimme siitä myös liikkeelle ihan ok. Ravi B:ssä nousi vähän myöhässä, kun aloin panikoida ensimmäistä laukannostoa. Paniikki oli turha, sillä Jetti nosti oikean laukan nätisti liki pisteessä. Pontevuutta toki olisi saanut olla enemmän niin kuin pääty-ympyrälläkin. Laukkalävistäjällä Jetti pääsi pudottamaan harmillisesti liian aikaisin raville. Myös pelkäämäni vasemman laukan nosto I:ssä onnistui kohtuullisesti. Tuomareiden toiveena oli jälleen kerran enemmän energisyyttä. Pääty-ympyrä olisi saanut olla hitusen isompi ja pyöreämpi, mutta muuten sujui ihan mukavasti. Toisella laukkalävistäjällä aloin varmistella liikaa laukan säilymistä, jolloin pistin Jetin vipsauttamaan takaosansa selvästi vasemmalle. Pääsimme kuitenkin nyt lähemmäs lävistäjän loppua ja parin raviaskeleen jälkeen olimme käynnissä. Parempi siirtyminen kuin olisin kuvitellut, vaikka kaukana hyvästä. Lopputervehdykseen pääsimme suorana, ja Jetti odotti rauhassa tervehdyksen, ja ohjelma oli siinä.
Suorituksemme jälkeen olin ihan mielettömän ylpeä meistä molemmista. Jetti meni niin tasaisen varmasti, ja ennen kaikkea saimme laukat nousemaan melkein pisteissä eikä monta metriä jälkeen! Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin saatoin ja mietin, etten ikinä olisi uskonut ohjelman voivan sujua noin hyvin. Kyseessä oli kuitenkin vasta toiset koulukisat ja vieläpä ensimmäiset vieraskisat meille. Oman suoritukseni jälkeen suuntasin raviradan päiväkarsinalle viemään Jetin lepäämään.
Puskan takaa tullut ilahduttava voitto.
Saimme juuri riisuttua kamppeet, kun tuli puhelu, ja opettaja komensi varustamaan Jetin uudelleen. Olin mennyt 309 yhteispisteellä eli 61,8 prosentin tuloksella luokan johtoon. Jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa, mutta lopulta kukaan niistä ei mennyt ohi. Niinpä teimme Jetin kanssa jotain aivan odottamatonta ja veimme voiton koulukisoista! Erot olivat pienet, mutta riittävät. Toiseksi tullut sai 307,5 pistettä eli 61,5 prosenttia ja kolmanneksi tullut puolestaan 305,5 ja 61,1. Oli todella mahtava fiilis mennä todella pitkästä aikaa koulukisojen palkintojenjakoon ensimmäisenä. Taisin ollakin melkoinen hangon keksi, niin hyvältä se tuntui!
Fiilistelyn jälkeen oli aika antaa Jetille sen ansaitsema lepotauko. Sen aikana ehdin opetella tulevan 80 sentin esteradan sekä katsoa muutaman junnujen 70 sentin luokan suorituksen. Siinä oli sama rata, joten näppärästi sai kerrattua itsekin. Sen jälkeen kävin varustamassa Jetin, ja palasimme takaisin kisapaikalle. Rataan tutustuminen alkoi pian, ja kävelin sen kertaalleen läpi ennen verryttelyyn siirtymistä. Verryttelyssä opettaja otti meidät todella tarpeelliseen prässiin ennen kuin hyppäsimme yhtääkään estettä. Laukassa tavoitteena oli saada vauhti säilymään reippaana koko ajan. Kuviona oli tyhjässä päädyssä kahdeksikko, jossa vaihtelimme laukkoja ja säilytimme tempoa. Jetti alkoi herätä varmasti jo pelkästään opettajan komennusten takia. Laukatkin alkoivat vaihtua kunnolla, ja hiljalleen Jetti liikkui helposti eteen ilman jatkuvaa nohitusta. Verryttelyhyppyjä otimme pari kappaletta ristikolle ja loput pystylle ja okserille. Taisimme pari kertaa tulla vähän ponnettomamman hypyn, mutta kun muistin jatkaa ratsastusta, sujuivat muut hypyt tosi kivasti. Jetti tuntui niin hyvin viritetyltä, että sillä oli hurjan helppo hypätä. Laukka rullasi, kun hevonen itsekin ajatteli eteenpäin. Oma lähtövuoroni kahdeksantena koitti taas pian, ja pääsimme radalle jo edeltävän ratsukon suorituksen ajaksi. Opettajan ohjeen mukaisesti kävin näyttämässä Jetille laine-esteen (ratapiirroksen numero 5) sekä lävistäjäokserin (este 4). Sen jälkeen nostin laukan, pistin Jetin etenemään ja ajattelin, että nyt oikeasti mennään eikä meinata.
Pääsimme aloittamaan hyvällä laukalla. Muutamaa askelta ennen ykköstä Jetti tosin vaihtui itsensä ristilaukkaan. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin, ja jatkoimme kakkoselle. Kolmonen meni samoin hyvin, joskin Jetti vaihtoi sen jälkeen itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja hyppy kolmoselle oli ok. Sain ratsastettua neloselle hyvän tien, ja askel sopi hyvin, jolloin matka jatkui kivasti. Viitoselle tullessa tein vähän pidätteitä, sillä se oli esteistä huolestuttavin: sinisen lankut sinisillä johteilla. Junnujen luokassa muutamat ratsut olivat pällistelleet sitä, joten halusin itse päästä siitä kerralla yli. Jetti ottikin viimeisen askeleen ennen hyppyä jarruttavana, mutta meni kiltisti yli. Sarja 6a-b meni ihanan sujuvasti, vaikka olin jännittänyt sitäkin vähän. Jetti kuitenkin liikkui niin hyvin, ettei se ollut ongelma. Seiskalle tuli pieni jarrutus, kun Jetti pääsi turhan pitkäksi. Se kuitenkin hienosti katsoi itse paikan. Kasille pääsimme kuudella askeleella, ja se ylitettiin ihan hyvin. Perusrata oli siinä ja puhtaasti, joten jatkoimme uusintaan.
Suora linja 9-10 meni sujuvasti viidellä askeleella. Yhdelletoista tulimme ristilaukassa, mutta Jetti oli menossa eikä epäröinyt yhtään. Sen hypyn jälkeen se korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Kaarre kahdelletoista söi laukkaa, ja Jetti tuli lähelle estettä, mutta hyppäsi kiltisti yli. Kolmelletoista annoin Jetin laukata, sillä se oli radan pienin este. Jetti meni sujuvasti siitäkin yli, ja pääsimme maaliin puhtaalla radalla. Jes!
Päivän toinen kunniakierros.
Rata oli niin paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoakaan! Taisin hihkua ääneenkin sen jälkeen ja loistaa taas ihan aurinkona. Jetistä kuoriutui sellainen estehevonen, ettei toista! Ei mitään oikeita epäröintejä, vaan kaikesta yli. Aivan mahtava! Olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä, ja kiilasin tuloksellani johtoon. Tein kuitenkin sen verran isot tiet uusinnassa, että viimeisenä ollut ratsukko meni ohitsemme ja nappasi voiton. En silti voinut olla hymyilemättä. 80 sentin vieraskisakirouksesta ei ollut tietoakaan, vaan me teimme puhtaan, hyvän radan Jetin kanssa. Jes, jes, jes! Niinpä pääsimme samana päivänä toisen kerran palkintojenjakoon, ja Jetti sai suitsiinsa komean, sinisen ruusukkeen. Kunniakierroksella ruunasta löytyi vielä vähän pomppuvirtaa, mutta sain onneksi keikuttua kyydissä. Kunniakierroksen jälkeen ehdin vikkelästi pompata selästä alas ja aloin valmistautua poislähtöön. Opettaja tuli paikalle ja komensi vauhdilla takaisin selkään, sillä luvassa olisi mestaruuspalkintojen jaot. En yhtään ollut ajatellut tätä, ja niin Jetti sai taas vauhdilla kuskin takaisin selkäänsä.
Ensin palkittiin juniorit (onnea Venlalle voitosta!), kunnes kuulutettiin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorisarjan kolme palkittavaa. Olihan se todellahienoa kuulla, kun voittajaksi kuulutettiin minut yhdessä Jetson II:n kanssa. Hymystä ei meinannut tulla loppua eikä Jetti välttynyt yhdeltäkään kiitostaputukselta. Aivan käsittämätöntä! Pisteeni olivat 3 eli 1 koulukisojen sijoituksesta ja 2 estekisojen. Toiseksi tullut sai 7 (4+3) ja kolmas 8 (2+6). Tällä kunniakierroksella Jettiä ei enää kiinnostanut villiintyä, vaan se oli valmis jo kotiin. Pariin otteeseen se pudotti laukankin aivan kuin tuumatakseen, että on tämä jo nähty. Olihan se sille jo päivän kolmas kunniakierros. Kisojen lopuksi saatiin myös hyvä uutinen: Tallinmäki sijoittui vain kahden ratsukon voimin hienosti kolmanneksi ratsastuskoulujen joukossa!
Jetson "Ruusukehai" II.
Mikä päivä! Ihan mieletöntä ajatella, kuinka alun perin halusin jättää nämä kisat kokonaan välistä rämpimällä sujuneiden vieraskisojen takia. En tosiaan tiedä, mitä näissä kisoissa tapahtui, mutta Jetson II oli aivan mahtava! Vaikka se välillä ehti kyttäillä, hidastella ja huutaa kaverin perään, jaksoi se silti keskittyä molempiin suorituksiin. Ilmeisesti minäkin jaksoin, sillä kantapään kautta olen oppinut, ettei Jetti aivan yksin hommia ala hoitaa. Mutta tänään yhteistyömme pelasi paremmin kuin koskaan ikinä, ja pääsin näkemään sen kisahevosen, jonka olen aina tiennyt Jetissä olevan. 152 ratsastuksen verran olen nauttinut ja välillä purrut hammasta Jetin kanssa, mutta tänään kaikki oli kohdillaan. Paremmin kuin saatoin kuvitellakaan. Kiitos siis Jetille ja Tallinmäen porukalle, että pääsin tällaisenkin ratsastusmuiston saamaan!
