torstai 20. kesäkuuta 2013

Kouluratakurssin 4. päivä: hyväksytty A-merkin kouluohjelma

Torstai-ilta huipentui kouluratakurssin viimeiseen kertaan, jolla luvassa oli yritys ratsastaa A-merkin kouluohjelma 2006 hyväksytysti läpi kangilla varustetulla Peralla. Alkutunnin saimme verrytellä itsenäisesti, ja pieni kisajännitys alkoi tarttua minuun, vaikka varsinaista syytä ei ollut. Yleisöä ei ollut paria ihmistä enempää, tuomarina oli oma tuttu opettaja, ja muutenkin tilanne oli kaukana oikeista koulukisoista. Verryttelyssä ratsastin silti niin kuin koulukisoissa: vähän sitä sun tätä ilman kunnon suunnitelmaa ja samalla tulevaa suoritusta jännittäen. Sateisen kelin takia menimme maneesissa.

Taisimme ehtiä verrytellä hyvinkin puolen tunnin ajan, mikä on rutkasti enemmän kuin oikeissa kisoissa on yleensä aikaa. Pera oli mukavasti itse hereillä ja eteni aika kivasti. Voltit onnistuivat kivasti, ja peruutukset lähtivät kohtuullisen rauhassa. Siirtymissä ei ollut tapahtunut läpimurtoa, vaan niissä oli edelleen mukana pieni vetelyys ja jännittyneisyys. Pohkeenväistöt lähtivät aika asiallisesti, kun sain vartioitua myös hevosen ulkopuolta enkä turhaan vääntänyt sitä tuhannen mutkalle. Laukka rullasi sangen kivasti, ja Pera pysyi suurimman osan ajasta aika mukavan rennolla tuntumalla. Niinpä annoin Pera käveleskellä pitkin ohjin sekä seisoa huilimassa, kun katsoimme muiden ratsukoiden suorituksia. Kuudesta ratsastajasta kolme meni K.N. Specialin ja loput kolme A-merkin. Oma vuoroni oli viides eli toiseksi viimeinen, joten sain odotella hyvän tovin ennen omaa vuoroani. Ennen starttia jännitin erityisesti sitä, muistaisinko ohjelmaa. A:n ohjelma tuntui muka niin paljon pidemmältä, ja tuppasin aina unohtamaan, miten laukkaosuus pitikään mennä. Onneksi kavereilta sai tukea, ja lopulta rata alkoi upota minunkin muistiini. Sitten olikin vuoro mennä radalla ja tehdä parhaansa. Ennen lähtömerkkiä kertasin pikaisesti vielä radan mielessäni ja kävin näyttämässä Peralle tuomaripäätyä, joka oli hassun ruunan mielestä taas hurjan jännä. Olihan siellä ihmisiä tuoleilla!

Alkutervehdyksen pysähdykseen pääsimme aika kivan aktiivisesti, ja Pera seisahtui melkein tasan. Itse en huomannut, mutta opetuomari kommentoi takaosan jääneen oikealle. Minulla oli myös kiire liikkeelle, joten varsinainen pysähtyminen oli sangen lyhyt, ja Pera pääsi tepastelemaan käyntiä. Ennen raviin siirtymistä esitimme myös aika monta käyntiaskelta. Voltti oikealle sujui aika mukavasti Peran taipuessa hyvin. Vaihtouralla muistin suoristaa parin askeleen ajaksi, kunnes käänsin voltille vasempaan kierrokseen. Vaikeammassa suunnassa en saanutkaan asetusta kunnolla läpi, vaan Pera jäi hieman oikealle asettuneeksi. Uralle päästyämme Pera vähän jännittyi ja pyrki kulkemaan vinossa turpa selvästi oikealle osoittaen. Pohkeenväistössä vasemmalle takaosa pääsi johtamaan hetkeksi, kunnes sain korjattua. Opetuomari kommentoi väistön alkaneen hyvin, mutta takaosan jääneen loppua kohti. Keskiravi oli hyvin vaatimaton, mutta kaikeksi onneksi Pera pysyi edestä silti tasaisena. Kommentti opetuomarilta oli odotettu: saisi venyä enemmän. Väistö oikealle pysyi edelleen hankalana, ja esityksemme oli aika valju. Olisimme saaneet poikittaa selvemmin.

I:ssä tehty pysähdys tuli jännittyneen töksähtävästi ja epätasajaloin. Peruutus lähti hyvin, mutta pari viimeistä askelta jäivät lyhyiksi. Raviin pääsyn jälkeen Pera kuitenkin tasoittui kivasti. Siirtymä harjoitusravista keskikäyntiin oli töksähtävä, mikä ei jäänyt opetuomariltakaan näkemättä. Kääntämiseni lyhyelle sivulle oli puutteellinen, jonka seurauksena Pera kopsautti takajalallaan aitaa leikkinyttä puomia. Siitä puolestaan seurasi mutkittelua. Ensimmäinen vastalaukka eli vasemman laukan nosto lähti kivan helposti. Kommenttina tuli, että se oli suora ja tasapainoinen. Siirtymä harjoitusraviin oli ihan ok ilman suurempaa oman istunnan leviämistä tai Peran töksähtämistä. Oikea laukka nousi helposti, ja kymmenen metrin volttikin sujui ihan asiallisesti. Toiveeksi tuli kuitenkin saada sitä enemmän ylämäkeen. Keskiympyrä keskilaukassa meni aika tasaisesti, mutta opetuomari olisi halunnut selvemmän eron. Laukasta harjoitusraviin siirtyminen olikin taas tutusti töksähtävä, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua siitä eteenpäin. Keskiravi lävistäjällä oli vähän kiemurteleva eikä se oikein lähtenyt, kun en osannut pyytää. Opetuomari näki siinä kuitenkin tahdikkuutta, mutta toivoi enemmän venymistä.

Keskikäyntiin siirryimme piirun ennen pistettä, mutta Pera jatkoi käyntiä mukavan jäntevästi. Aloin hätäillä toista vastalaukan nostamista, minkä seurauksena en valmistellut sitä kunnolla, ja niin Pera nosti oikean laukan sijasta vasemman eli myötälaukan. Voi että harmitti! Mietin paniikissa selässä, mitä teen, mutta päädyin menemään kohdan myötälaukassa, sillä en olisi ehtinyt lyhyellä matkalla korjata sitä välttämättä oikein ilman, että olisin säheltänyt avuillani Peran jännittyneeksi. Harmittelin tätä kohtaa todella paljon jo radalla, mutta sain kerrankin tsempattua itseni unohtamaan sen, kun lopulta uskoin, että se on vain yksi kohta koko ohjelmasta. Vasen laukka nousi sitten ravin jälkeen edelleen hyvin. Pera vähän jännittyi ennen kymmenen metrin voltille kääntymistä, mutta tasoittui sen aikana. Itse pidin keskilaukkaympyrästämme, mutta tuomari toivoi vielä enemmän venymistä. Lävistäjä laukassa sujui ihanan tasapainoisesti ja rauhassa. Pera laukkasi kuuliaisesti, ja saatoin alkaa valmistella siirtymistä harjoitusraviin. Olin itse hieman hätäinen, ja niin Pera pääsi hetken ennen pistettä siirtymään raviin. Harjoitusravi oli nyt mukavan rentoa, ja pääsimme siinä kivasti lopputervehdykseen. Siinä olin taas vähän hätäinen, mutta saimmepahan ohjelman ratsastettua.



Ohjelman jälkeen kaivelin tuttuun tapaan vain huonosti menneet kohdat enkä osannut heti iloita siitä, että saimme kuin saimmekin tahkottua A:n ohjelman läpi. Hiljalleen aloin muistaa radasta hyviäkin hetkiä, ja helpotus radan olemisesta ohi alkoi tuntua. Loppuverryttelyn jälkeen kurssi päättyikin, ja veimme hevoset talliin. Sopivasti Peran hoitamisen jälkeen opettaja jakoi pöytäkirjat katsottavaksi. Meille opettaja oli kirjoittanut seuraavaa: "Upea laukkaohjelma! Hyvää vaikuttamista, raviin vielä pontevuutta lisää." Numerohaitari oli aina nelosesta kasiin eli oman ratsastuksen ja tarkkuuden epätasaisuus näkyi. Opettajan kanssa juttelin vielä siitä, kuinka käynti ja laukka ovat Peralle luontaiset vahvuudet, kun taas ravia saisi todellakin työstää. Jos oppisin itse istumaan siinä tasaisesti tuntumalla pysyen, luulisi senkin paranevan.


Videota katsoessa viimeistään huomasin, että olihan radalla hyviäkin hetkiä muutamien kömmähdysten lisäksi. Pera oli pääosin ihanan tasainen ja eteni. Istuin itse kohtuullisesti matkassa, mitä nyt ravi tuotti edelleen ongelmia. Siirtymissä sain pidettyä itseäni hieman paremmin kasassa, joten ne eivät loppujen lopuksi aivan hirveitä olleet. Laukassa oli paljon hyviä hetkiä, ja kokonaisuutena suoritus näytti siltä, että tiesin itse suunnilleen, mitä olin tekemässä ja sain kerrottua siitä aika selvästi Peralle. Ei yhtään hullumpi kokemus ensimmäiseksi helpon A:n kouluohjelmaksi. Opetuomari oli mielestäni aavistuksen ylikiltti pisteiden suhteen, mutta varmasti tarkoituksena oli nähdä suorituksissa hyvää ja kannustaa treenaamaan lisää. Ihan heti en ole A:ta kisoissa ratsastamassa enkä oletakaan saavani ihan tällaisia pisteitä, mutta tämän perusteella uskon, että kyllä me vielä Peran kanssa kohtuullisessa ajassa osallistumme siihenkin luokkaan. Sitä ennen vain treeniä treenin päälle rennosti, niin eivätköhän palikat ala hiljalleen loksahda kohdilleen. Tämä kurssi oli kyllä niin jokaisen sentin arvoinen, että voin vain olla supertyytyväinen, että pääsin tälle osallistumaan. Lopuksi on tietysti vielä todettava, että onhan se Pera nyt ja aina kerrassaan hieno ratsu!

Videosta kiitos Alekseille!