Laukassa pääsimmekin tulemaan kahden ristikon suoraa linjaa (ratapiirroksen esteet 3 ja 6) muutamia kertoja. Askelia väliin meni 10-11. Ensimmäisellä yrittämällä oikeassa kierroksessa tosin Lore laukkasi rauhallisesti ristikosta oikealta ohi, kun en juuri ollut menossa sen kanssa. Noloa! Toisella yrittämällä sentään jo osuimme esteelle. Lore oli innoissaan ja tahtoi hieman kiihdyttää välin aikana. Sen seurauksena se lähti muutamia kertoja turhan kaukaa toiseen hyppyyn tai sitten survaisi miniaskeleen vielä ennen. Meno ei ollut siis kovin hallittua saati tasaista. Tulimme linjaa myös toisesta suunnasta, jolloin tapahtui samaa. Opettaja huomautti, etten edelleenkään saisi jäädä roikkumaan pidätteissä ohjaan, vaan pitäisi ottaa pidäte ja sitten rentoutua. Tämän huomautuksen avulla muistin lakata vetämästä Loren kanssa kilpaa, ja saimmekin pari järkevämpää suoritusta tehtyä. Aika paljon tosin sai tehdä esteiden välissäkin työtä, kun aiemmin tunnun päässeeni Loren kanssa vähän vähemmällä.
Seuraavaksi hyppäsimme kaarevalla linjalla olleita kahta estettä (oikeassa kierroksessa esteet 3 ja 2 ja vasemmassa esteet 4 ja 5). Lore tahtoi lähteä ampaisemaan aina ensimmäisen esteen jälkeen, jolloin tie ei ollut kaikista paras toiselle esteelle enkä muka ehtinyt ajatella laukanvaihtamista esteellä kunnolla. Opettajalta tulikin noottia tievalinnasta samoin kuin johtamisestani, joka oli nopea nykäisy ja vieläpä vähän ylöspäin. Niinpä laukat eivät oikein tahtoneet vaihtua, kun keskittymiseni meni hevosen hillitsemiseen liki kokonaan. Kaahotusta ei vieläkään ollut ilmassa, vaan tehtävään nähden liiallista reippautta. Taisimme saada oikean laukan kertaalleen vaihtumaan vasemmaksi, kun tie ja vauhti olivat kunnossa, mutta vasen laukka (Loren lempilaukka) ei muistaakseni vaihtunut kertaakaan oikeaksi. Siinä kierroksessa reitti ensimmäiseltä esteeltä toiselle pysyi koko ajan aika hirveänä, kun päästin Lore kaatumaan hypyssä jo oikealle. Oikea pohkeeni taasen ei halunnut tehdä asialle mitään. Ja taas nolotti.
Lisäsimme vielä kaarevalle linjalle yhden esteen eli tulimme kolme estettä yhteensä (oikeassa kierroksessa esteet 1, 2 ja 3 ja vasemmassa 4, 5 ja 6). Tässä vaiheessa huomasin, että kun en myödännyt turhan reilusti ensimmäisellä esteellä, pysyi Lore paljon paremmin hyppysissä. Niinpä saimme ratsastettua kaarteet vähän paremmin, ja laukkakin pääsi vaihtumaan, jos ei keskimmäisessä hypyssä, niin sitten viimeisessä. Oma istuntani esteiden välillä oli kuitenkin jostain syystä hieman huteraa, jolloin itsellä oli vähän epätasapainoinen olo. Kenties Lore reagoi siihen niillä reippaammilla pätkillä. Koetin korjata tilannetta kevyellä istunnalla, mutta se villitsi Lorea turhaan. Mistä lie epävakaus johtunut, mutta se vaivasi vaihtelevasti koko tunnin ajan.
Yhdistimme vielä koko tehtävän eli tulimme kuusi hyppyä putkeen. Tehtävä aloitettiin oikeassa laukassa. Lore oli hieman rauhoittunut eikä niin kiihdytellyt, joten ensimmäiset kolme hyppyä menivät ihan mukavasti. Kaarteessa neloselle istuntani keikkui taas miten sattuu, joten neloselle emme tulleet kovin hyvin. Lore myös hieman pinkaisi sen jälkeen, jolloin tie viitoselle oli vähän mitä sattuu. Laukkakaan ei vaihtunut viitosella oikeaksi eikä muistaakseni edes kuutosellakaan, vaan saimme korjata sen ravista. Heti vain kun siis sain Loren raviin. Se tahtoi jäädä minilaukkaankin mieluummin kuin vaihtaa raviin. Tehtävässä huomasi taas sen, kuinka keskittymiseni riittää osan radasta, mutta harvemmin kokonaan. Ihme ja kumma tällä kertaa keskittymiseni oli mukana alussa. Ehkä tuudittauduin hyvin menneen alun jälkeen siihen, että Lore loikkii loputkin vaikka itsestään. Ajatus oli tietysti virhearvio, josta radan muut ongelmat sitten syntyivät. Korkeimmillaan pari estettä oli 70 sentissä, ja jostain syystä ne onnistuivat aiheuttamaan pientä rimakauhua. Hassua, sillä aiemmasta hyppykerrasta ei kuitenkaan ollut edes kuukautta. Nopeasti sitä näemmä unohtaa kaiken.Loppuun tulimme vielä kaikki viisi ratsukkoa kerralla esteitä 1, 4, 3 ja 6 koko ajan laukassa pysyen. Lore innostui hommasta kunnolla ja kiihdytteli väleissä. Pidätteet eivät menneet läpi yllättäen, kun en niitä aikaisemminkaan ollut vaatinut kunnolla. Niinpä hyppypaikat olivat mitä sattuu ja kaarteet sellaisia, että arvelin muksahtavani pian hevosen ulkopuolelta maahan, kun istuntani ei pitänyt. Suunnanvaihdoksen jälkeen ehdimme tulla hetken samaa, kunnes Lore yhtäkkiä nakkasi ensimmäistä kertaa minun kanssani pukin. Pysyin kyydissä ja nauraa räkätin iloisesti, sillä olimme kaverini kanssa juuri tallimatkalla jutelleet siitä, kuinka Lore ja pari muuta hevosta tuskin edes osaavat pukittaa. Mutta nauru loppuikin lyhyeen, kun sain Loren käyntiin ja näin, mitä oli tapahtunut. Pera oli saanut virtapiikin ja tempaissut rodeopukkinsa sillä seurauksella, että ratsastaja mätkähti maahan. Ilmeisesti Lore sai tästä tempauksesta sen pukkisätkynsä samoin kuin sivulaukkahypyn ottanut Potter. Pera viiletti oman aikansa vielä ravissa menemään ennen kuin malttoi siirtyä käyntiin ja jäädä napatuksi kiinni. Lore ei onneksi ottanut irti viilettävästä kaverista enää uusia pömeleitä, joten meno saatiin rauhoitettua. Loppuraveissa Lore kipitti ja vaati napakat pidätteet, että lopulta uskoi ja malttoi rauhoittua.
Tunnin aikana ja etenkin jälkeen oli sellainen olo kuin olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen esteratsastuksen suhteen. Meno oli jotenkin käsittämättömän huteraa, häseltävää ja kaikkea muuta kuin sujuvaa. Johtamiseni on taas mitä sattuu, istuntani keikkuu vaikka ja miten enkä sitten muka osaa kontrolloida hevostakaan yhtään. Ajatus ensi kesän esteleiristäkin alkoi tuntua naurettavalta, ellen saa parempaa otetta hyppelyyn ennen sitä. Jännää, miten liian tahmeaa hevosta jaksan kyllä prässätä, mutta sitten reippaan hevosen kohdalla heittäydyn matkustajaksi ja toivon parasta. Miksi en silloin voi vaikuttaa yhtä tomerasti kuin laiskan kanssa? Kuvittelenko, että sekin heittäytyy sitten laiskaksi, joten on parempi kaahottaa? Ärsyttävää. Lore on kuitenkin herkkä hevonen, joka kyllä kuuntelee, kun sille sanoo asiat oikein. Siksipä sainkin piiskata itseäni melkoisesti tunnin epäonnistumisista, jotka olisivat varmasti olleet paikattavissa yksinkertaisesti vain ratsastamalla itse paremmin.
