lauantai 29. joulukuuta 2012

40,2 km/h

Lauantaiaamu alkoi mukavasti, kun heräsin Easyn omistajan tekstiviestiin. Ei tosin omistajan kannalta kivasti, sillä hän ei päässyt ratsastamaan hevostaan, vaan kyseli, mikäli minä ehtisin. Koska päivä oli niin alussa, lupauduin tietysti. Ennen oman tallini tuntia kävin siivoamassa Easyn karsinan ja laittamassa ruokia valmiiksi. Oman tunnin jälkeen saimme kaikeksi onneksi Noran ja Valman kanssa aikataulut passaamaan, ja suuntasimme yhdessä maastoon. Ensimmäinen kerta itsenäisesti maastossa Kuivasjärvellä, jännää!

Vaikka olen oman tallin tuntien aikana käynyt maastoilemassa, olin silti pihalla kuin lumiukko reiteistä. Onneksi Nora oli täysin kartalla ja johdatteli meitä reiteillä. Kerrankin sai yhdistää ratsastuksen ja höpöttelyn, joten reissu voitti kyllä helposti kentällä vääntämisen. Käynnissä ratsut menivät ihan sulassa sovussa rinnakkain, mutta ravissa Easy ei meinannut pysyä Valman tahdissa. Jäätiin useita metrejä jälkeen ja kesti tovin ennen kuin tajusin, että voinhan pyytää Easyä menemään reippaampaa ravia. Olen näemmä tottunut niin possujunassa matkaamiseen, että se vaihde tuli päälle kuin itsestään. Nohittamalla Easykin alkoi saada kaviota toisen eteen, jolloin pääsimme lähemmäs Valmaa. Easyn ravi oli ihanan ponimaisen tikittävää, kun se mennä viipotti. Alun patistelun jälkeen se alkoi säilyttää vähän paremmin reippaamman ravinsa, vaikka jäi kyllä Valman matkasta heti, jos yritti palata omaan ravitahtiinsa. Ravaillessa törmättiin myös Aaltokankaan ratsutallin tuntilaisiin opettajineen, ja ohitus sujui näpsäkästi käynnissä.

Ennen laukkaamista nynnyilin kovasti, sillä olen vähän reppana menemään reippaasti maastossa. Keksin aina sata ja yksi vaihtoehtoa sille, kuinka köpelösti voi käydä. Onneksi Nora sai vakuutettua, että Easy on tolkku ja että aina voidaan hidastaa. Laukkapätkiä otimme kolme, joista johdimme Easyn kanssa kaksi. Ensimmäinen laukka oli kunnon köröttelyä hissukseen, kun niin muka vielä jännitti. Toisella kerralla Easy alkoi innostua ja hetkittäin kiihdytti ihan hyvin. Noran gps:n mukaan viipotimme parhaimmillaan 40,2 kilometrin tuntivauhtia. Kyllähän oli jännää! Easy kuitenkin mennä päksytti luotettavan varmasti, vaikka pidätteet kiukuttivat sitä hieman. Hiljalleen uskalsin jo vähän rentoutua ja nauttia menosta. Olihan se mahtava tunne, kun hevonen lisäsi kierroksia ja innostui. Valman johtamana tuntui kuitenkin turvallisemmalta eikä Easykään ihan niin paljon ottanut kierroksia, kun kaverin takapää oli vähän matkan päässä. Onnistuinpas tosin ottamaan kasvoillani vastaan Valman kavioista lennähtäneen lumipaakun, joka kaikeksi onneksi oli pehmeä.


Loppuun kävelimme hyvän tovin, kunnes erkanimme Norasta ja Valmasta. Kentällä kävin sen verran, että väistättelin käynnissä hepan kuulolle ennen kuin hyppäsin pois kyydistä. Easy väisti jälleen ihanan kevyesti, joten tottelevaisuustesti oli vikkelästi läpäisty. Kieltämättä maastoilu sai kokonaan uuden merkityksen, kun sinne saattoi mennä kaverin kanssa höpöttelemään eikä vain istumaan letkassa. Ehkäpä joskus pääsemme Noran kanssa vielä toistekin yhdessä maastoon, en pistäisi pahaksi ollenkaan.

Kiitos kypäräkamerakuvauksesta Noralle!