tiistai 25. syyskuuta 2012

Ihanan vaikeaa perusratsastusta

Pääsimme viimein Noran kanssa testaamaan myös Heli Pensonin koulutunnin. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja alleni sain uuden tuttavuuden, 1998 syntyneen ja 165-senttisen Poloneze-tamman eli Pinnin. Opettajan mukaan ratsu on osaavimmasta päästä hänen hevosvalikoimassaan. Tunnin aiheena oli mukavasti perusratsastusta eli keskihalkaisijalta pyöräytetyt voltit ravissa sekä lyhyille sivuille ja tarvittaessa pitkälle sivulle pyöräytetyt laukkavoltit.

Alkuverkka tämän opettajan johdolla on aika itsenäistä. Kommentteja tulee, mutta muuten itse saa päättää, miten hevosen lämmittelee. Pinnistä opettaja kertoi vielä sen verran, että alussa saattaa olla raskas edestä, mutta sen saa myös kevenemään, kun vain keskittyy ratsastamaan. Lisäksi tamma sietää raipan, mutta jännittyy siitä melkoisesti. Alun perusteella Pinni ei kyllä raippaa tarvinnut. Käyntiaskel veti mukavasti ja ravissakin oli hyvä meno. Satulassa oli aika lysti istua, kun alla oli kunnon koulupenkki. Tein tosin aloittelijavirheen jättämällä satulan liian eteen. Opettaja kertoikin, että Pinnin kanssa sitä tapahtuu herkästi.

Alkuun menin hetken käyntiä pyöritellen ympyröitä. Pinni tykkäsi jättää turpansa oikealle suunnasta riippumatta. Ravissa tämä korostui entisestään, ja olin aika hukassa, miten saan turvan oikeaan paikkaan. Samasta ongelmasta olen kärsinyt muun muassa Peran kanssa. Muutoin ympyröissä ei ollut kummempaa ongelmaa. Laukassa opettaja kehotti meitä menemään vähän reippaammin, kun jäin kuulemma hissuttelemaan. Pinni myös kuuntelee istuntaa hyvin tarkasti ja menee juuri sitä vauhtia, mitä kuskin istunta sanoo. Laukkalämmittelyn jälkeen opettajalta tuli kommentti siitä, että jalkani laskeutuvat hyvin hevosen kyljille, mutta selkäni notko pitäisi saada suoristettua pois. Ihanaa, kun opettajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota tähän ongelmaani.

Ensimmäisenä tehtävänä oli siis tulla harjoitusravissa keskihalkaisijaa myöten ja pyöräyttämällä matkan varrelle kaksi volttia eri suuntiin. Harjoitusravissa selkäni notko tykkäsi korostua entisestään, ja opettaja komenteli suoristamaan selkää tuon tuosta. Myös pohkeeni pääsivät irtoamaan hevosen kyljistä, johon opettaja kiinnitti myös huomiota. Volteilla sain aika toistuvasti palautetta taivuttaa hevosta enemmän. Pinni kuulemma teki vain juuri sen verran, mitä ratsastaja osasi vaatia. Voltit vasemmalle olivat vieläkin työläitä, sillä Pinni piti mielellään turpansa oikealla. Koetin asettaa sitä sisälle taipumaan sisäpohkeen ympäri, mutta jotenkin hevonen pääsi aina menemään oman mielensä mukaan. Oikealle tehdyt voltit menivät hitusen paremmin, mutta en edelleenkään saanut vaadittua tarpeeksi. En tiedä, miten jäin niin varovaiseksi ratsastajaksi, mutta olisin saanut vähän tsempata. Ravissa meno meni myös välillä vähän sipsutteluksi, jolloin opettaja komensi taas etenemään. Keskihalkaisijalla pääsimme hetkiä suoraan, mutta välillä peilistä tarkasteltuna Pinni oli etupäänsä kanssa hitusen oikealla.

Laukassa Pinni tuntui hetkittäin helpommalta hallita, mutta edelleen ratsastin asetukset ja taivutukset hyvin puolitiehen. Opettaja komensi vaatimaan hevoselta enemmän, ja muutaman kerran heräsin satulassa. Silloin sain pidettyä ulko-ohjan tuntumalla, sisäpohkeella tehtyäkin jotain ja asetettua maltillisesti. Niinä hetkinä Pinni jopa pyöristyi hetkeksi ja tuntui varsin mukavalta. Sitten taas jäin humputtelemaan, jolloin ratsukin vaihtoi saman vaihteen silmään. Yritin laukassakin miettiä selän notkoa suoremmaksi, mutta oma kroppa jäkitti vastaan. Polvet tahtoivat nousta, jos sainkin selkää suoremmaksi tai sitten jo seuraavassa laukka-askeleessa olin notkauttanut selkäni entiselleen. Melkoisen tiukkaa treeniä vaatii, että tuon notkon saa pois.

Loppuraveissa tavoittaa olikin saada venyttämään hevosia eteen alas. Pari kertaa Pinni malttoi vähän venyttää, mutta kipitti sitten muuten pää ylhäällä. Miksipä se tässä vaiheessa olisi kuunnellut kuskia, joka ei koko tunnin aikana ollut juuri puolikasta selvää lausetta saanut hevoselle sanottua. Tunnin lopuksi opettaja tuumasi, että saisin jatkossa ratsastaa vähän rohkeammin. Nyt jäin siis hissuttelemaan. Selittelin siinä, että uusien ja etenkin tammojen kohdalla tahdon jäädä varovaiseksi, kun en halua niiden kiskaisevan hernepeltoa turpaansa. Opettaja tuumasi, että Pinni on hyvin vähän tammamainen eikä nokkiinnu niin helpolla. Oma sinnikkyys vain katoaa turhan helpolla, jolloin jään humputtelemaa. Ei auta muu kuin piiskata itseäni parempiin suorituksiin jatkossa.