sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ensimmäinen kouluratsastuksen tavoite toteutettu

Sain täytettyä tänään tämän vuoden kouluratsastustavoitteeni eli ratsastin Peralla hyväksytyn tuloksen helppo B K.N. Specialista 2009. Uusi ohjelma jännitti todella paljon, sillä pelkäsin joko unohtavani sen tai sekoittavani siihen kahden tahkotun C:n ohjelman osuuksia. Kaikeksi onneksi muistin ohjelman, vaikka jännittämiseni tarttui Peraan eikä yhteistyömme pelannut kovin hyvin pieniä hetkiä lukuun ottamatta. Loppujen lopuksi saimme suorituksestamme 147 pistettä eli 58,8 prosenttia, joka riitti neljän ratsastajan sennuluokassa sinivalkoiselle ruusukkeelle. Jos junnut ja sennut olisivat kisanneet samassa, olisin ollut viides 14 ratsastajan joukossa.

Verryttelyyn lähdin vähän myöhässä, joten ehdin kävellä pihalla muutamia kierroksia ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Käynnissä ja ravissa Pera toimi oikeassa kierroksessa aika pyöreästi ja rennosti, mutta vasemmassa kierroksessa asetukset eivät tahtoneet mennä läpi, ja Pera kulki jännittyneesti. Yritin korjata istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta kohdilleen. Muutoinkin verryttelyni oli vähän pikainen sillisalaatti, kun jännityksissäni kertasin rataa uudelleen ja uudelleen päässäni. Kokeilin kuitenkin muutamia pysähdyksiä, ravi-käynti-ravisiirtymiä sekä laukasta käyntiin. Pysähdykset menivät ok samoin kuin siirtymät ravista käyntiin ja takaisin, mutta laukasta käyntiin siirtymisessä mukaan mahtui turhan paljon ravia. En osannut ottaa laukkaa sitä ennen lyhyeksi, jolloin siirtymä tuli ratsulle vähän yllätyksenä. Laukassa muutoin saatiin pari rentoa pätkää, joten siitä jäi silti ihan luottavainen olo. Sitten heittäydyinkin jo odottamaan vuoroani, sillä ajattelin pitkin ohjin kävelyn rauhoittavan minun lisäkseni Peraa, joka oli hitusen jännittynyt myös.

Radalle päästyäni ravailin heti tuomaripäätyyn. Perasta se oli taas jännä paikka, joten muutamia kertoja ravasin siitä edestä ja kehuin hevosta, kun se meni pyydetysti. Sen jälkeen pyöräytin muutaman voltinkaltaisen, kunnes tuli lähtömerkki. Tervehdykseen päästiin mukavan suorana, mutta menimme vähän I:stä ohi. Raviin siirtymisessä mahtui taas käyntiaskeleita, mutta kohtuullisen kivuttomasti mentiin muutoin. Ensimmäinen loiva kiemura meni ajatuksella, ja tuomari kehui hyvää tietä ja tahdikkuutta. Lävistäjälle tehdyssä keskiravissa jäin suoristelemaan liikaa, josta tuli noottia liian myöhässä lähtemisestä ja varovaisuudesta. Olin antanut Peran alkaa hiippailla, jolloin en enää löytänyt siitä energisyyttä keskiravia varten. Lävistäjä oli valitettavan ponneton ja epätasainen.

Lävistäjän jälkeen pyöräytimme C:hen 10 metrin voltin, joka venyi turhan isoksi. En ollut ajoissa katsonut reittiä kunnolla, mikä kostautui tässä. Lisäksi tuomari hoksautti Peran takaosan menneen sisempänä. Toinen kiemuraura oli myös täsmällinen, mutta olisin saanut taivuttaa Peran pehmeämmin. Lävistäjällä I:ssä tehty kolmen askeleen käynti ei sujunut niin kivasti kuin olisin toivonut, vaikka tuomari kehui sen täsmällisyyttä. Jarruttelin kuitenkin vähän voimakkaasti, joka ei jäänyt tuomarilta näkemättä. C:hen tehty voltti vasemmalle valui taas liian suureksi, jota ehdin harmitella jo ratsastaessani. Olisipa oivallista, jos osaisi katsoa reittiä pidemmälle, jolloin tällaisilta virheiltä voisi välttyä paremmin. Pera tykkäsi voltin jälkeen kytätä kulmaa, jolloin se meni vähän oikaisten. Käyntiin siirtyminen ei ollut jännittyneen ratsun kanssa sujuva, vaan tuomari moitti takaosan olevan sisällä ja siirtymän tulleen kättä vasten. Pysähdys oli ok, vaikka ei tullutkaan tasajaloin. Tässä käytin saamani vinkin hyödyksi ja rapsutin Peraa oikealle kädellä, jotta se malttaisi seistä. Käyntiin päästiin ok, ja Pera malttoi vähän pyöristyä.

Raviin päästiin ihan kivasti, mitä nyt hitusen etuajassa. En kuitenkaan saanut ratsastettua ravia aktiiviseksi, jolloin oikea laukka nousi vähän ajaen ja ponnettomasti. Nyt vuorostaan ratsastin ympyrän hieman liian pienenä, vaikka itse olin reittiin tyytyväinen. Lävistäjällä laukka putosi ehkä yhtä askelta liian aikaisin, ja tuomarilta tuli taas hoksautus sisempänä olevasta takaosasta ja liian aikaisesta ravista. Ensimmäisen laukan jälkeen Pera kuitenkin ravasi mukavasti aktiivisempana. Vasen laukka I:stä nousi ihan kohtuullisesti, mutta olisi kuulemma saanut olla vielä pontevampi. Olin kuitenkin iloinen, sillä pääsimme laukkaan aika suorana. Laukkaympyrä jäi pieneksi, mutta rullasi sujuvasti, kunnes kulman luona Pera päätti säikähtää jotain, otti hyppäyksen vasemmalle ja pudotti raville. Omat pasmat menivät pahasti sekaisin, sillä en ollut yhtään huomannut sen suunnittelevan moista. Itsestä sähellys tuntui ikuisuuden mittaiselta, mutta videolta tarkastettuna olimme takaisin laukassa viiden raviaskeleen jälkeen. Ihmeen hyvin sain oman pakettini takaisin kasaan, mutta kulma meni huolimattomasti. Lävistäjällä tuli hyvää laukkaa, mutta annoin Peran valahtaa ennen aikoja ravilla ja siirtymä käyntiin meni ravista jarrutellen, kun sen olisi pitänyt tulla suoraan. Lopputervehdykseen mennessä sain Peraa vielä vähän rentoutumaan, mutta pysähdys jäi vinoksi ja lyhyeksi, sillä Pera nykäisi ensin itselleen ohjaa ja lähti tepastelemaan heti perään.

Video alkaa ohjelman kohdasta 4.

Radan jälkeen päällimmäisenä oli vahva harmitus, kun mielessä olivat vain kaikki epäonnistuneet kohdat. Etenkin Peran säikähdys sekoitti pakkaa, mutta muutoinkin omalla jännityksellä oli sekoittavat sormensa pelissä. Kaikeksi onneksi Nora oli paikalla ja tsemppasi sanoen radan olleen tasainen. Harmitus haihtui hieman, kun sain selville prosenttini. Tavoitteeni oli kivunnut yön aikana hyväksytystä tuloksesta siihen, että prosentteja olisi vähintään 55. Saamillani 58,8 prosentilla pääsin tavoitteeseeni hyvin, joten saatoin kuitenkin vähän olla iloinen.

Tuomarin terveiset lapussa kuuluivat seuraavasti: Kivoja pätkiä, työssä selkeästi ideaa. Saisi olla vielä energisempi. Kiinnitä huomiota suoruuteen. Siirtymiset tarkemmin takaosalle. Eniten mieltä lämmitti tuo, että työskentelyssämme oli ideaa. Oma jännitys ei siis ihan täysin lamauttanut kerran tuomarikin näki, että yritin siellä selässä kuitenkin jotain. Itselleni listaan parannettaviksi kohdiksi käsien kantamisen paremmin, pohkeiden vakauttamisen sekä tehtävien vielä huolellisemman valmistelun. Seuraavat koulukisat ovatkin sitten syksyllä, joten tässä on hyvin aikaa treenata. Tässä vaiheessa harmitus on jo painunut liki kokonaan taka-alalle ja päällimmäisenä on helpotus kisojen olemisesta ohi ja ilo siitä, että sain täytettyä yhden tämän vuoden tavoitteestani. Toinen tavoitteeni pääseekin koetukselle 17.5., kun tallin estekisoissa tarkoituksenani on suoriutua parhaassa tapauksessa puhtaasti 70-80 sentin radasta.

Videosta kiitos Noralle! Käykäähän lukemassa Noran blogista, miten ensimmäinen helpon A:n ohjelma sujui häneltä samoissa kisoissa. Lisäksi Kaisa oli kanssani samassa luokassa ja nappasi hienosti toisen sijan.