Sunnuntaina testailin pitkästä aikaa ratsastuskuntoani, kun luvassa oli kaksi tuntia. Ensin suuntasimme Noran kanssa tallin opettajan kotitilalle tunnille. Olin arvellut saavani Jetin, mutta pääsinkin tutustumaan tallin Tuiskun Tähti -suomenhevostammaan eli tutummin Tupuun. Tallin sivujen tietojen pohjalta Tupu on erinomainen rotunsa edustaja, sillä siltä sujuu ajohevosena ja ratsuna toimimisen lisäksi myös metsätyöt. Koulutustasoa en muistanut opettajalta kysellä laisinkaan, joten se jäi arvoitukseksi. Ohjeeksi sain sen, että tamma on reipas ja jos se ei ymmärrä, mitä siltä pyydetään, se voi ratkaista tilanteen tarjoamalla lisää vauhtia tai jämähtämällä paikoilleen. Muuten se on herkkä ja yritteliäs tapaus.
Alkuverryttelyssä tehtävänä oli hakea hevosta sekä käynnissä että ravissa vähän lyhyempään askellukseen ja pyöreämmäksi, jonka jälkeen hevosen sai taas päästää normaaliin askellukseen. Tupun kanssa taisimme onnistua enemmänkin hidastamaan tahtia kuin lyhentämään askelta aktiivisuus säilyttäen. Syyksi arvelen tuttuun tapaan sitä, että jarrutin liikaa ohjalla ja unohdin pyytää takapäätä pysymään liikkeessä pohkeilla. Opettajalta tulikin kommenttia mahdollisimman pienistä ohjasotteista. Tupu hieman rentoutui, kun keskityin pyytämään mahdollisimman kevyesti ohjilla, mutta pohkeeni eivät halunneet toimia, joten takapään liike ei kauheasti parantunut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka kevyesti Tupu aina siirtyi hitaampaan raviin ja palasi takaisin normaaliin menoon.
Seuraavaksi tehtävänä oli tulla portaittaisia pohkeenväistöjä keskihalkaisilta lähtien. Sekä käynnissä että ravissa helpommalta tuntui tehdä väistöjä oikealle. Hassuinta itselle oli se, että ravissa väistöt tuntuivat sujuvan käyntiä huomattavasti helpommin. Tupu väisti mukavan helposti oikealle kevyillä avuilla, mutta tahtoi suoristuskohdissa valua hieman takaisin vasemmalle. Muutaman valumisen jälkeen ymmärsin pitää vasenta puolta hallinnassa paremmin, jolloin suoristuskohdissakin päästiin nimen mukaisesti suoraan. Väistöt vasemmalle tuottivatkin jo vähän pulmia. Ensin tuntui, etten saanut väistöapuja perille, ja sitten Tupu puolestaan lähti takaosa edellä. Opettaja ohjeisti kääntämään etuosaa ensin hieman ja väistättämään vasta sitten, jolloin meno parani. Yllättäen myös ulko-ohjan tasainen tuki auttoi siihen, ettei hevonen yrittänyt pullahtaa sieltä väistöä karkuun.
Laukkakuviossa kenttä jaettiin kolmeen ympyrään. Kuvioon lähdettiin lyhyeltä sivulta nostamalla laukka peruutuksen kautta. Tai ainakin teoriassa. En saanut Tupua aluksi ollenkaan peruuttamaan, vaikka yritin pyytää ja keventää istuntaanikin. Tupu joko seisahtui tiukasti paikoilleen tai pyrki eteenpäin. Yrittämiseni menivät ihan mönkään ja lopulta pyysin opettajaa apuun. Hän sanoi Tupun reagoivan myös tällaisella jämähtämisellä siihen, jos ohjaan kertyy liikaa painetta eikä se ymmärrä, mitä vaaditaan. Niinpä tilanne nollattiin käyttämällä ohjat pitkinä hetken ajan. Sen jälkeen ja opettajan avustuksella sainkin muutamia peruutusaskelia. Laukka puolestaan nousi aika mukavasti peruutuksesta, ja Tupu meni rauhallista laukkaa. Ympyrällä ongelmana oli puskeminen, jota en kauhean hyvin saanut kuriin. Kiitos vaan teille, toimimattomat pohkeeni. Ympyrää vaihdettiin aina nostamalla uusi laukka peruutuksesta. Meillä ympyrän vaihtamiset menivät hankalasti, ja vasta opettajan avustamana pääsimme liikkeelle. Onneksi kuvioon mahtui pari kivaa laukkanostoa peruutuksesta, niin ei jäänyt tehtävän lukuisat muut ongelmat kaivelemaan ihan niin pahasti.
Loppuraveissa tehtävänä oli yrittää saada hevosta venyttämään eteen alas. Tupu ravasi mukavan sujuvasti, mutta kovin mainittavaa venytystä en saanut siitä houkuteltua. Jotenkin tunnun menevän kipsiin, jos minulle ennakkoon kerrotaan hevosen voivan jännittyä kuskin epämääräisyydestä. Tämän tiedon saatuani alan jotenkin ylivarovaiseksi enkä varmasti anna yhtään selkeitä apuja, vaan vihjailen mystisesti puolittain sinnepäin. Ratsuna saisi olla melkoinen ajatustenlukija, jos meinaisi minua ymmärtää. Toisaalta Tupu on mainio opetusmestari, sillä apujen jäädessä epämääräiseksi se ei yritäkään tarjota kaikkia temppujaan, vaan jää odottamaan selkeämpää apua. Vielä kun saisin itseni järjesteltyä noina hetkinä niin, että kykenen kommunikoimaan sujuvasti.
