Kas noin. Nyt ratsastustarvikkeiden pyöriessä pesukoneessa, on aika niputtaa taas laiskottelun vuoksi neljä kertaa (otin kaksi ekstratuntia) samaan merkintään. Ajattelin säästää näppäimistöä (ja totta kai sormiani) ja kristallisoida kerrat hyvin lyhyesti.
15.4. puomitunti
Hessu sattui polleksi, voi kurjuuksien kurjuus. Myönnän, että estetunnilla tämä polle oikeasti ansaitsi kehunsa, koska se liikkui ja teki pyydetysti. Minulla on vain ongelmia saada se toimimaan tasaisella ja puomeilla. Se ei vain laukkaa toivomaani vauhtia ja kääntymisetkin ovat hirvittäviä jo kuskin osaamattomuuden vuoksi. Puomitunti olisi siis melkoista vääntämistä ja puuskuttamista. Ei oikein mennyt mikään kohta nappiin, mutta tulipahan käytyä.
19.4. B/A-ekstratunti
Helvi tosiaan oli onnistunut kinaamaan oikein kunnolla tarhakaverinsa kanssa ja tuloksena oli takapäähän tikkejä. Enhän minä enää osannut olla ratsastamatta kahta kertaa viikossa, joten omalle tallille oli varattava tunti. Ainoa, johon mahtui, oli B/A-tunti. Vähän kyllä jännitti, kun pelkäsin olevani muiden tiellä enkä osaisi tehdä mitään tunnin aiheita.
Polleksi sattui Potter, joten mielialani parani välittömästi. Potterhan on kohtuullisen reipas kaveri, joka ei turhia vikuroi ja tekee asiat aika mielellään. Tunnilla korostui kyllä hevosen pyöristäminen ja saaminen liikkumaan kunnolla, paljon enemmän kuin omalla tunnillani. Mutta muutoin treenit sujuivat meiltä aika näpsäkästi, hyvä mieli kyllä tuli. Esimerkiksi treeni, jossa pitkän sivun keskeltä käännyttiin kentän poikki ja siinä parin askeleen jälkeen piti nostaa suunnasta riippuen toinen laukka ja jatkaa matkaa onnistui meiltä hyvin. Laukka olisi voinut toki nousta vähän aktiivisemmin, mutta 1) sain nousemaan toivomani laukan ja 2) Potter pysyi nätisti suorana ennen kuin pyysin kääntymään. Teimme muistaakseni myös pienen vastalaukkaharjoituksen ja taas osuivat opit kohdilleen! Hitsit, Potter on kyllä mainio polle.
22.4. estetunti
Selvitetään ensiksi yksi asia: minä tykkään Hilanterista, minä rakastan sitä pollea. Minä kuitenkin pidän myös todella paljon estetunneista enkä tahtoisi riskeerata niitä omapäisen pollen takia, jota en aina osaa komentaa. Siksipä kiva tuntikaverini suostui vaihtamaan vapaaehtoisesti Pokun minun Hiltsuuni. Mukavasti tehty ja tuumin, että nyt on hyvä, kunhan ei vain ole käännöksiä, sillä Pokun ja minun ajatukset siitä eivät aina kohtaa.
Mutta ei onneksi, meillä oli jumppasarjaa ja pitkästä aikaa keskityimme istuntaan. Se oli todella tarpeellista. Pokulla on oikein miellyttävä hyppy, mutta minun pitäisi oppia vaatimaan se reippaaseen laukkaan heti alussa, jotta paria metriä ennen estettä ei tulisi Pokun imua esteelle. Se muuten tuntuu ensimmäisellä kerralla hurjalta, koska Poku oikeasti ottaa kunnon vauhdin hetkeä ennen estettä. Onneksi hyppy on tosiaan niin mukava, että siinä on helppo istuskella kyydissä. Kaikista parasta oli muuten se, ettei minua enää pelottanut juuri nimeksikään hyppääminen!
Jumppasarjalla sain kommenttia sukeltamisasennostani. Ei ihme, olen katsellut aivan liikaa gp-sarjan estekisoja, sillä istuntani on sitä luokkaa kuin olisin hyppäämässä sen 60 sentin siijaan 160 senttiä. Onneksi jumppasarjan toisella kierroksella maltoin jo nousta pystymmäs ja kas vain, siitähän löytyi mainio ja pitävä asento, joka ei enää ollut vanhaan tapaan sitä "nousenpa nyt jalustimille seisomaan". Hyvä mieli taasen!
Tunnilla hypättiin myös kaksi kiemura-uralla ollutta estettä. Pokuhan on mainio kaveri, koska kun se laukkaa reippaasti, se myös vaihtaa laukat helposti. Eli vasemmassa kierroksessa hyppäsimme esteen, joka oli lievästi vinosti toista pitkää sivua myöten. Tästä piti saada oikea laukka, tehdä voltti ja suunnata toiselle esteelle, joka puolestaan oli äskeiselle pitkälle sivulle suunnattu vinosti. Siitä taas laukka vasempaan. Meillähän sujui! Voltti olisi voinut olla vähän isompi, mutta paljon paremmin se meni kuin aikaisemmin. Jee! Poku on mainio estepolle, täytyisi alkaa treenailla sillä kyllä enemmän. Ehkä kesällä hyvin käydessä estekurssi sen kanssa?
24.4. C/B-ekstratunti
Helvin sairasloma jatkui, joten taas ilmoittauduin oman tallin tunnille. Tällä kertaa jopa oman tason. Sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää, eikö? Herra Hilanterihan se minulle oli arvottu. Tunnilla piti olla esteitä, mutta kentän kunnostuksen totuttelussa aihe vaihdettiin miniristikkoon ja kavaletteihin.
Tämä oli todella niitä tunteja, jolloin sitä muistaa, miksi rakastaa jotain hevosta niin paljon. Hilanteri toimi kuin unelma! (unelmissakin on aina pientä säätöä) Se oli herkkä istunnalle, eteni reippaasti ja eteni kavaletit ihan hyvin. Olin sattunut todella hyvin kyllä aaltopituudelle sen kanssa ja silloinhan tämä polle on maailman paras. On se muutoinkin, koska jos jokin menee huonosti, on se hyvin todennäköisesti ratsastajan vika.
Kavalettiharjoituksessa meinasi alussa tulla vähän väärin laukka-askeleet, mutta kyllähän se toisella ja kolmannella kerralla onnistui. Piti vain muistaa säätää laukkaa kunnolla kohdilleen ja niin vain Hiltsu meni kolistelematta oikein askelvälein. Hienoa!
Kas noin. Siinäpä onkin niputettuna kokemuksia. Ensi keskiviikkoon on kyllä ihan liian pitkä aika, hö. Täytyy vain jaksaa odotella, jospa Helvikin pian pääsisi taas ratsastuskuntoon. Lieköhän sillä loman jäljiltä virtaa vai laiskotusta entistä enemmän? Saapa nähdä.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Pyöristyvä polle
Olipas mukava käydä pitkäperjantaina heti aamupäivästä tallilla Helviä ratsastamassa. Menoa ei haitannut edes se, että pyöränrengas pamahti kolme kilometriä ennen tallia, sillä bussi sattui menemään ohi kuin tilauksesta. Lisäksi mukavana reippailuna tuli kävellä nuo kilometrit tallilta pyörälle ja siitä kotiin.
Mikä sen mukavampaa vieläpä, kun maneesiinkin mahtui aluksi ihan hyvin. Paikan omistaja oli siellä treenaamassa polleaan ja ehdinkin puolisen tuntia olla vain yhden ratsukon kanssa. Aloittelin taas asettamisella etenkin kulmiin, jotta saisin sitä pyöreyttä. Tähän vielä päälle voltteja, joissa taas pyrin saamaan kunnollista menoa. Eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla enemmän, mutta toistaiseksi olen vielä onneton sen löytämisessä.
Otin myös pohkeenväistöä ja kohdat uralta pois ja sille takaisin menivät aika mainiosti! Helvi tosin vänkäsi taas pohkeitani vastaan molemmissa kierroksissa ja koko ajan yritti luisua uralta pois. En vieläkään pystynyt ratkaisemaan, mitä on se suurin virhe, jonka tuossa teen. Yritin kyllä mielestäni pitää ulkopuolenkin tiukkana ja komentaa sisäpuolelta, mutta ei. Kaksi askelta uralla, viisi sieltä poissa. Epäilen, että kuskin asenneongelma sisäohjan käytössä tekee tätä vaikeutta.
Ravissakin keskityin pyörittelemään ympyröitä ja tiedättekös mitä! Käynnissä hyvin menneet ajoittaiset pyöristymiset löytyivät myös sieltä. Vitsit, olin kyllä taas niin onnellinen, kun selvästi onnistuin jossakin (joo, en ihan tarkalleen tiedä, mitä tein, mutta ei nyt viedä tätä iloa siitä huolimatta pois). Tämän myötä Helvi myös tuli paremmin kuulolle ja väliin saatiin oikein nättejä ravipätkiä ja voltteja. Hieno polle!
Laukkaakin pääsin treenaamaan eikä Helvi edes kuvitellutkaan säpsyvän siihen malliin kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikka maneesiin oli tullut kaksi ratsukkoa sen yhden lisäksi. Olipa joukossa myös oma opettajani. Pitkät sivut laukkasin sillä ajatuksella, että saan sen vauhdin miellyttäväksi. Sehän onnistui. Tämän lisäksi tein pääty-ympyröitä ja ne menivät käsittämättömän nätisti vasempaan kierrokseen verrattuna siihen meidän normaaliin kaahotuslaukkaan. Olin kyllä hurjan iloinen Helvistä. Jostain syystä oikeaan kierrokseen laukkaympyrät menivät puolestaan Helvin määräämällä tahdilla, mutta hei, se pysyi silti hyppysissäni eikä tällä kertaa leikitty esteratsukkoa. :)
Hitsit, alan mieltyä tuohon polleen kyllä, kun välissä tuntuu jopa osaavan jotain. Ainakin sen viisi prosenttia ajasta ja sehän tekee jo kuitenkin kolme minuuttia tunnista. Ainoa, mitä pitää oikeasti alkaa petrata, on Helvin saaminen reippaaksi koko ajan, ei vain pätkittäin. Silloin varmasti nuo mutkittelutkin saa kuriin, koska eteenpäin mennessä ehkä pollekin keskittyy enemmän siihen kuin miettimään, miten voisi mutkitella mahdollisimman paljon. Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että sain aloitettua tämän vuokrauksen.
Mikä sen mukavampaa vieläpä, kun maneesiinkin mahtui aluksi ihan hyvin. Paikan omistaja oli siellä treenaamassa polleaan ja ehdinkin puolisen tuntia olla vain yhden ratsukon kanssa. Aloittelin taas asettamisella etenkin kulmiin, jotta saisin sitä pyöreyttä. Tähän vielä päälle voltteja, joissa taas pyrin saamaan kunnollista menoa. Eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla enemmän, mutta toistaiseksi olen vielä onneton sen löytämisessä.
Otin myös pohkeenväistöä ja kohdat uralta pois ja sille takaisin menivät aika mainiosti! Helvi tosin vänkäsi taas pohkeitani vastaan molemmissa kierroksissa ja koko ajan yritti luisua uralta pois. En vieläkään pystynyt ratkaisemaan, mitä on se suurin virhe, jonka tuossa teen. Yritin kyllä mielestäni pitää ulkopuolenkin tiukkana ja komentaa sisäpuolelta, mutta ei. Kaksi askelta uralla, viisi sieltä poissa. Epäilen, että kuskin asenneongelma sisäohjan käytössä tekee tätä vaikeutta.
Ravissakin keskityin pyörittelemään ympyröitä ja tiedättekös mitä! Käynnissä hyvin menneet ajoittaiset pyöristymiset löytyivät myös sieltä. Vitsit, olin kyllä taas niin onnellinen, kun selvästi onnistuin jossakin (joo, en ihan tarkalleen tiedä, mitä tein, mutta ei nyt viedä tätä iloa siitä huolimatta pois). Tämän myötä Helvi myös tuli paremmin kuulolle ja väliin saatiin oikein nättejä ravipätkiä ja voltteja. Hieno polle!
Laukkaakin pääsin treenaamaan eikä Helvi edes kuvitellutkaan säpsyvän siihen malliin kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikka maneesiin oli tullut kaksi ratsukkoa sen yhden lisäksi. Olipa joukossa myös oma opettajani. Pitkät sivut laukkasin sillä ajatuksella, että saan sen vauhdin miellyttäväksi. Sehän onnistui. Tämän lisäksi tein pääty-ympyröitä ja ne menivät käsittämättömän nätisti vasempaan kierrokseen verrattuna siihen meidän normaaliin kaahotuslaukkaan. Olin kyllä hurjan iloinen Helvistä. Jostain syystä oikeaan kierrokseen laukkaympyrät menivät puolestaan Helvin määräämällä tahdilla, mutta hei, se pysyi silti hyppysissäni eikä tällä kertaa leikitty esteratsukkoa. :)
Hitsit, alan mieltyä tuohon polleen kyllä, kun välissä tuntuu jopa osaavan jotain. Ainakin sen viisi prosenttia ajasta ja sehän tekee jo kuitenkin kolme minuuttia tunnista. Ainoa, mitä pitää oikeasti alkaa petrata, on Helvin saaminen reippaaksi koko ajan, ei vain pätkittäin. Silloin varmasti nuo mutkittelutkin saa kuriin, koska eteenpäin mennessä ehkä pollekin keskittyy enemmän siihen kuin miettimään, miten voisi mutkitella mahdollisimman paljon. Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että sain aloitettua tämän vuokrauksen.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Ponireppana
Omalla tunnilla olikin koulua, vaikka järjestyksen mukaan olisi ollut puomitunnin vuoro. No, ei se koulun vääntäminen koskaan ole pahitteeksi. Polleksi sattui Allu ihan käsittämättömän pitkästä aikaa. Tarkistinpa asian ja viimeksi olen mennyt Allulla 5. joulukuuta 2007! Olin tunnin alussa mielissäni, mutta ei poni ollut enää itsensä minun mielestäni. Sen kyllä meni reippaammin hetken, kunnes taas vaipui tepasteluun. Sitten kesken tunnin se sai niin pahan yskänpuuskan, että luulin sen lyhistyvän siihen paikkaan. Sen jälkeen menikin fiilis ja koko ajan suretti ponin puolesta.
Tunti aloitettiin pyörittelemällä polleja ja koettamalla saada niitä vähän taipumaan. Yllättävää, minulla on kääntämisongelma myös Allun kanssa. Ympyrät lähtivät siedettävästi, mutta Allu vänkäsi aina vastaan ja kiepautti ympyrät melkoisiksi kuvioiksi. Jostain syystä en saanut paikattua ongelmaani juuri ollenkaan ja sehän tietysti kostautui koko lopputunnin ajan.
Tämän jälkeen samaa jatkettiin ravissa myös. Sitten siirryttiinkin siihen, että päätyihin tehtiin ympyrät, joista kuljettiin pitkälle sivulle valmiiksi väistöasennossa ja siitä sitten väistätettiin. Allu meni aika kivasti. Perinteisen väistön lisäksi tehtävänä oli vaihtaa se lievä asetus ulkopuolelta sisälle eli saada hevosta kulkemaan enemmän suorassa. Jotta homma ei olisi vieläkään liian helppoa, väistössä piti tehdä pysähdys ja pystyä jatkamaan väistöä suoraan siitä. Asetuksen vaihto onnistui kohtalaisesti. Olisin saanut olla terävempi pari kertaa, ettei Allu olisi päässyt suoristumaan sen jälkeen. Sisäpohkeeni taas tuppasi nukkumaan, aijai. Pysähdyksistä väistöön siirtymisessä oli myös vähän probleemaa, mutta pari kertaa meni ihan kivasti. Kuulemassa seuraavaksi alamme treenata myös sitä, ettei väistöjä varten pitäisi jarruttaa ihan niin näyttävästi kuin nyt teemme. Mukava huomata, että tehtävät vaikeutuvat hiljalleen. Saa nähdä, milloin oma taso tulee pahasti tunnin vaatimuksia vastaan.
Laukassa taas pyrimme liikuttamaan takaosaa pohkeenväistömäisesti niin, että pääsimme irtautumaan uralta vähän keskemmäs ja palautumaan sille takaisin. Tähän koitokseen lähdettiin pääty-ympyrältä, josta minun kääntötaidoillani tuli kummia pyörähdyksiä. Sain kuitenkin liikuteltua Allua toivotusti uralta pois ja takaisin. Tämän lisäksi toiseen päätyyn piti tehdä spiraalimaista ympyrää eli koko ajan pienentäen, kunnes pystyy siirtymään laukasta suoraan käyntiin. En saanut Allua kunnon laukkaan tai kääntymään toivotusti, joten nämä menivät todellakin räpellykseksi. Kohtalaisesti laukka kuitenkin vaihtui käyntiin.
Huomenna sitten olisi taas vuokrausta. Voin vain kuvitella, kuinka maneesi ja ehkä jopa kenttäkin ovat täynnä poppoota, kun on vapaapäivä. No, ehkä sinne jonnekin väliin sopii.
Tunti aloitettiin pyörittelemällä polleja ja koettamalla saada niitä vähän taipumaan. Yllättävää, minulla on kääntämisongelma myös Allun kanssa. Ympyrät lähtivät siedettävästi, mutta Allu vänkäsi aina vastaan ja kiepautti ympyrät melkoisiksi kuvioiksi. Jostain syystä en saanut paikattua ongelmaani juuri ollenkaan ja sehän tietysti kostautui koko lopputunnin ajan.
Tämän jälkeen samaa jatkettiin ravissa myös. Sitten siirryttiinkin siihen, että päätyihin tehtiin ympyrät, joista kuljettiin pitkälle sivulle valmiiksi väistöasennossa ja siitä sitten väistätettiin. Allu meni aika kivasti. Perinteisen väistön lisäksi tehtävänä oli vaihtaa se lievä asetus ulkopuolelta sisälle eli saada hevosta kulkemaan enemmän suorassa. Jotta homma ei olisi vieläkään liian helppoa, väistössä piti tehdä pysähdys ja pystyä jatkamaan väistöä suoraan siitä. Asetuksen vaihto onnistui kohtalaisesti. Olisin saanut olla terävempi pari kertaa, ettei Allu olisi päässyt suoristumaan sen jälkeen. Sisäpohkeeni taas tuppasi nukkumaan, aijai. Pysähdyksistä väistöön siirtymisessä oli myös vähän probleemaa, mutta pari kertaa meni ihan kivasti. Kuulemassa seuraavaksi alamme treenata myös sitä, ettei väistöjä varten pitäisi jarruttaa ihan niin näyttävästi kuin nyt teemme. Mukava huomata, että tehtävät vaikeutuvat hiljalleen. Saa nähdä, milloin oma taso tulee pahasti tunnin vaatimuksia vastaan.
Laukassa taas pyrimme liikuttamaan takaosaa pohkeenväistömäisesti niin, että pääsimme irtautumaan uralta vähän keskemmäs ja palautumaan sille takaisin. Tähän koitokseen lähdettiin pääty-ympyrältä, josta minun kääntötaidoillani tuli kummia pyörähdyksiä. Sain kuitenkin liikuteltua Allua toivotusti uralta pois ja takaisin. Tämän lisäksi toiseen päätyyn piti tehdä spiraalimaista ympyrää eli koko ajan pienentäen, kunnes pystyy siirtymään laukasta suoraan käyntiin. En saanut Allua kunnon laukkaan tai kääntymään toivotusti, joten nämä menivät todellakin räpellykseksi. Kohtalaisesti laukka kuitenkin vaihtui käyntiin.
Huomenna sitten olisi taas vuokrausta. Voin vain kuvitella, kuinka maneesi ja ehkä jopa kenttäkin ovat täynnä poppoota, kun on vapaapäivä. No, ehkä sinne jonnekin väliin sopii.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Pyöritystä ja vääntöä
Taas näemmä pitää niputtaa oma tunti ja vuokraus yhteen. On tullut taas laiskistuttua kirjoituksen kanssa.
Oma tunti keskiviikkona käsitti asettamista ja kontrollin hakemista takapäähän. Polleksi sattui Hilanteri, minun lempparini aina ja ikuisesti. Moisen soisin olevan omani. Vaikka sävelemme eivät satu kohdilleen, on se silti upea hevonen.
Sain hankittua lyhyemmät kannukset ja päätin kokeilla niitä Hiltsun kanssa. Sillä on joskus vaikeuksia totella pohjetta, joten kannukset saivat siihen vähän reippautta. Pääty-ympyröillä pyrimme saamaan asetusta kunnolla ja samalla saamaan takapäätä kulkemaan vähän uran ulkopuolella. Välillä Hiltsu tekikin oikein hienosti, välillä taas kuski unohti, mitä tehtiin.
Sitten tehtiin pääty-ympyrällä siten, että pitkän sivun myötäisesti tehtiin aiempaa oppia ja pyrittiin saamaan takajalkoja astumaan selvästi ristiin. Välissä toimi, välissä ei. Tämän jälkeen pyrittiin nostamaan laukka heti suoristamisen jälkeen, jotta hevosella olisi takapää vielä otollisessa asemassa. Kuskihan jäi jälkeen tässä ja höpöksi meni. Pari kertaa ehkä nousi oikein.
Tappelua Hiltsun kanssa tuli välillä siitä, miten sitä laukataan ja isolla ympyrällä vai mutkitellen. En vain keksinyt välissä yhtään mitään, millä olisin saanut pollen suoraksi. Tuntui, että sen pää osoitti yhteen suuntaan, keskikohta toiseen ja perä vielä kolmanteen. Siinä sitten sohelsin ja koetin oikoa vaikka ja miten. Aika turhaan. Mutta jes, laukkahommissa saatiin lopussa oikein mallikasta menoa! Se oli sujuvaa, vaivatonta ja parasta. Ihana polle!
Omalla vuokrauskerrallani löin taas kannukset jalkaan. Helvillä on myös minun kanssani tapana unohtaa, että pohkeeni tarkoittaa jotain. Maneesissa oli valkka, joten kentällä teimme harjoituksia. Sinne pääsy oli tosin taas työlästä. Tallialueella oli sekä iso kuorma-auto, jossa hirnui ori ja sitten keltaisia työkoneita. Helvihän pyöritteli minua kauhunsekaisesti pariin kertaan, kunnes mölinät lakkasivat ja se tohti tepastella perässäni. Ylpeä olin itsestäni tuossa, että pysyin rauhallisena. Juttelin matalalla ja tasaisella äänellä Helville ja rauhoittelin, minkä ehdin. Hyvinhän siitä sitten selvittiin.
Kentällä oli taas se vika, että uralla saattoi mennä, mutta siitä poikkeaminen pisti kahlaamaan lumessa. Heihei siis asennevikaisen kuskin toiveelle tehdä väistöjä tai volttitreenejä. Tein sitten siirtymistä käynnistä raviin ja takaisin, peruutusta, asettamista kaarteisiin ja hivenen yhdessä kohdassa väistätystä. Tiedättekö mitä? Noissa kaarteisiin asetuksissa sain pollea pyöristymään! Hämmästyin hiiteen, kun tajusin, että helkkari, Helvihän pyöristyy ja oikein nätisti. Tosin tämä onnistui nyt vain käynnissä, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Ravi oli taas vähän tahmeaa ja kannuksista ei paljoa iloa ollut. Täytyy siis opetella muita sirkustemppuja, jotta ravi on aktiivista alusta alkane. Niin, tämän sirkustempun nimi on osaava ratsastaja. Tunnin loppupuolella tosin käynnistä ravi nousi upeasti, käyntiin siirtyminen olisi voinut olla sujuvampaa.
Väistätyksetkin tuntuivat menevän aika kivasti molempiin suuntiin. Sitten taas tappelimme vanhaa asiaa. Jostain syystä oikea pohkeeni on sellainen, joka ei Helvin mielestä ole olemassa. Se lähti taas pungertamaan sitä vastaan enkä saanut sitä kunnolla palaamaan uralle. Ei muuta kuin painoa selvästi vasemmalle, tiukka pohje ja raipalla muistutusta, että minne piti mennä. Lopussa Helvi alkoi taas muistaa, että inisevän kirpun pohkeella oli tarkoituskin. :)
Tällä kertaa pääsimme laukkailemaan enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Tähän aion kiinnittää jatkossakin huomiota, sillä meillä on käytössä tällä hetkellä vauhti nimeltä "Helvi määrää". Se ei oikein passaa minun kuviooni. Helvin määräämä laukka on sitä, että joko kiihdytetään tai sitten hidastetaan ja pudotetaan raville. Mutta hyviä hetkiäkin tuli: sain kerättyä laukkaa niin, että se oli minusta miellyttävää. Vielä ei ollut puhettakaan siitä, että olisin voinut ottaa lyhyempää laukkaa ja toisaalta pitkää. Mutta tästä eteenpäin.
Oma tunti keskiviikkona käsitti asettamista ja kontrollin hakemista takapäähän. Polleksi sattui Hilanteri, minun lempparini aina ja ikuisesti. Moisen soisin olevan omani. Vaikka sävelemme eivät satu kohdilleen, on se silti upea hevonen.
Sain hankittua lyhyemmät kannukset ja päätin kokeilla niitä Hiltsun kanssa. Sillä on joskus vaikeuksia totella pohjetta, joten kannukset saivat siihen vähän reippautta. Pääty-ympyröillä pyrimme saamaan asetusta kunnolla ja samalla saamaan takapäätä kulkemaan vähän uran ulkopuolella. Välillä Hiltsu tekikin oikein hienosti, välillä taas kuski unohti, mitä tehtiin.
Sitten tehtiin pääty-ympyrällä siten, että pitkän sivun myötäisesti tehtiin aiempaa oppia ja pyrittiin saamaan takajalkoja astumaan selvästi ristiin. Välissä toimi, välissä ei. Tämän jälkeen pyrittiin nostamaan laukka heti suoristamisen jälkeen, jotta hevosella olisi takapää vielä otollisessa asemassa. Kuskihan jäi jälkeen tässä ja höpöksi meni. Pari kertaa ehkä nousi oikein.
Tappelua Hiltsun kanssa tuli välillä siitä, miten sitä laukataan ja isolla ympyrällä vai mutkitellen. En vain keksinyt välissä yhtään mitään, millä olisin saanut pollen suoraksi. Tuntui, että sen pää osoitti yhteen suuntaan, keskikohta toiseen ja perä vielä kolmanteen. Siinä sitten sohelsin ja koetin oikoa vaikka ja miten. Aika turhaan. Mutta jes, laukkahommissa saatiin lopussa oikein mallikasta menoa! Se oli sujuvaa, vaivatonta ja parasta. Ihana polle!
Omalla vuokrauskerrallani löin taas kannukset jalkaan. Helvillä on myös minun kanssani tapana unohtaa, että pohkeeni tarkoittaa jotain. Maneesissa oli valkka, joten kentällä teimme harjoituksia. Sinne pääsy oli tosin taas työlästä. Tallialueella oli sekä iso kuorma-auto, jossa hirnui ori ja sitten keltaisia työkoneita. Helvihän pyöritteli minua kauhunsekaisesti pariin kertaan, kunnes mölinät lakkasivat ja se tohti tepastella perässäni. Ylpeä olin itsestäni tuossa, että pysyin rauhallisena. Juttelin matalalla ja tasaisella äänellä Helville ja rauhoittelin, minkä ehdin. Hyvinhän siitä sitten selvittiin.
Kentällä oli taas se vika, että uralla saattoi mennä, mutta siitä poikkeaminen pisti kahlaamaan lumessa. Heihei siis asennevikaisen kuskin toiveelle tehdä väistöjä tai volttitreenejä. Tein sitten siirtymistä käynnistä raviin ja takaisin, peruutusta, asettamista kaarteisiin ja hivenen yhdessä kohdassa väistätystä. Tiedättekö mitä? Noissa kaarteisiin asetuksissa sain pollea pyöristymään! Hämmästyin hiiteen, kun tajusin, että helkkari, Helvihän pyöristyy ja oikein nätisti. Tosin tämä onnistui nyt vain käynnissä, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Ravi oli taas vähän tahmeaa ja kannuksista ei paljoa iloa ollut. Täytyy siis opetella muita sirkustemppuja, jotta ravi on aktiivista alusta alkane. Niin, tämän sirkustempun nimi on osaava ratsastaja. Tunnin loppupuolella tosin käynnistä ravi nousi upeasti, käyntiin siirtyminen olisi voinut olla sujuvampaa.
Väistätyksetkin tuntuivat menevän aika kivasti molempiin suuntiin. Sitten taas tappelimme vanhaa asiaa. Jostain syystä oikea pohkeeni on sellainen, joka ei Helvin mielestä ole olemassa. Se lähti taas pungertamaan sitä vastaan enkä saanut sitä kunnolla palaamaan uralle. Ei muuta kuin painoa selvästi vasemmalle, tiukka pohje ja raipalla muistutusta, että minne piti mennä. Lopussa Helvi alkoi taas muistaa, että inisevän kirpun pohkeella oli tarkoituskin. :)
Tällä kertaa pääsimme laukkailemaan enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Tähän aion kiinnittää jatkossakin huomiota, sillä meillä on käytössä tällä hetkellä vauhti nimeltä "Helvi määrää". Se ei oikein passaa minun kuviooni. Helvin määräämä laukka on sitä, että joko kiihdytetään tai sitten hidastetaan ja pudotetaan raville. Mutta hyviä hetkiäkin tuli: sain kerättyä laukkaa niin, että se oli minusta miellyttävää. Vielä ei ollut puhettakaan siitä, että olisin voinut ottaa lyhyempää laukkaa ja toisaalta pitkää. Mutta tästä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)