Kisapäivä!

Huh, nyt meinaa jo vähän jänskättää. Onhan tässä omaan starttiin aikaa vielä varmaan reilut 2,5 tuntia, mutta silti. En edes nähnyt painajaisia pahemmin. Jossain kohden yötä olin myöhästymässä kisoista, mutten siihenkään tainnut heräillä kummemmin.

Tärkeät vaiheet:

1. Muista ottaa hevonen mukaasi.
2. Perusradalle mennessäsi muista tervehtiä tuomaria joko raippaa kohottamalla tai nyökkäämällä niin, että tuomari näkee. (Lähde: http://ratsastus.fi/uploads/kisaopas2008nettiin_1.pdf)
3. Lähtöluvan jälkeen ratsastajalla on 45 sekuntia aikaa lähteä. (Lähde: emt.)
4. Muista ylittää se lähtöviiva, kun olet valmis.
4. Kun olet hypännyt radan loppuun ja ylittänyt maalilinjan, voit poistua radalta. (Lähde: emt.)
5. Yritä pitää hauskaa, kaikesta huolimatta. :)

Nyt siis kamppeita niskaan ja tallille. Toivottavasti pääsen hääräämään Perilluksen kanssa aamutoimet, jotta sitä itse vähän rentoutuu. Kisojen jälkeen palaan päivittämään, mitä tapahtui ja miksi. :)

Päivitystä

Nyt ovat kisat takana ja tosi hyvä mieli jäi! Taisin notkua tallilla jo varttia vaille kahdeksan innoissani. Joskus puolen tunnin päästä tuosta sai hakea pollen ja alkaa pistää sitä kuntoon. Sitten pientä odotusta, jonka jälkeen pääsi kävelyttämään kisakaveria. Siitä maneesin kulmille notkumaan ja rataan tutustumaan.

Olin tosiaan kopsannut rataohjeen jo eilen muistiini ja siitä paperille. Se painui yllättävän hyvin päähän, vaikka hermoilin moneen otteeseen unohtavani sen. Kisapaikalla ei pahemmin jännittänyt, se oli kyllä ihme. Radan kertasin kävellen kaksi kertaa ja mietin kahta kinkkisempää kohtaa. Sitten olikin aika verryttelylle.

Veryttelyssä sai ravailla ja laukkailla. Sitten pääsi hyppäämään muistaakseni nelisen kertaa. Siinä tuli se olo, että kyllähän tämä saattaa mennä ihan hyvin, kun Perillus oli kuulolla sopivasti. Sitten vain pyörimään maneesin toiseen päätyyn ja vuoroa odottamaan.

Olin toisen luokan kuudentena. Kyttäsin muiden suoritukset, jotta näin, oliko oma ratahahmottelu yhtään järkevä. Olihan se. Sitten tulikin oma vuoro, jaiks. :) Ei siinä mitään, radalle ja tuomarille tervehdys. Siitä oikea laukka ja ensimmäistä estettä kohden. Oikeasti olin ajattelut laukkaavani ensimmäistä estettä kohden ensin oikeassa laukassa ja siitä vaihtavani vasempaan. Huomasin kuitenkin, että parempi mennä oikeassa ja vaihtaa esteen jälkeen. Perillus yllätti kivasti. Se vaihtoi pompun jälkeen laukan nätisti vasempaan.

Toisen ja kolmannen esteen väli oli sellainen, jossa piti vähän katsoa reittiä. Olin yrittänyt pohtia sitä siihen malliin, että ratsastan selvästi suoraan ennen kääntymistä. No, menihän se sinnepäin. Ei tullut aivan ihanteellisin tie, mutta tarpeeksi hyvä ja kaukana niistä hirvitysteistä, joita tunneilla on nähty. Kolmos-nelosesteet olivatkin sarjana, joten suoraa vain.

Sarjan toiselta esteeltä tarvitsi sitten laukkailla pidemmän kautta viitosta kohden. Siinä kohden käytin varalta ravissa, kun en ollut varma laukasta. Jälkikäteen kuulinkin, että Perillus vaihteli laukat muutoin oikein kivasti. Viitosen jälkeen piti tosiaan ottaa vasen laukka ja suunnata kuutos-seiskasarjalle. Suoraa linjaa siis. Sitten häämöttikin jo viimeinen este, kahdeksikko. Iso kaarros esteiden takaa, pientä loppukiriä ja puhtaan radan kanssa kasiesteen yli maaliin! Huippua!

Radalla en tehnyt omasta mielestä mitään suurempia virheitä. Laukka säilyi aika tasaisena, vaikkei ehkä ollut niin reipas kuin olisi voinut toivoa. Kuitenkin oli paljon parempi ottaa hitaammalla tahdilla, jottei tule kiireissä tyhmiä virheitä. Perillus kulki kuin unelma. Kertaakaan ei ollut epäselvyyttä kummallakaan siitä, mille esteelle oltiin menossa ja minne siitä. Tosi hyvä fiilis jäi. Selästä jalkautumisen jälkeen polvet kehtasivat vähän tutista, kun se piilojännitys purkautui. Ei muuten ollut radalla mitään ongelmia muistamisessa. Kaavamaisesti meni se homma, onneksi!

Ensi kuussa olisi kevätmalja. Pakko kyllä osallistua sinnekin ja luulenpa, että pyytelen Perillusta pollekseni. Mukava, kun siihen voi luottaa hyppytilanteissa ja tietää, että se kulkee. Ainakin toistaiseksi meidän yhteistyömme tuon komistuksen kanssa on mennyt mainiosti. Siitä on hyvää jatkaa muita esteitä päin.

Kuvat: Maria L.

Ei kahta ilman kolmatta

Blogailuni on vähän unohtunut tässä parin kolmen kerran ajalta. Jos nyt laskin oikein. Mutta ei hätää, pistetäänpä yhteen kirjoituksen kolmen kerran anti.

Elikäs aiheina ovat olleet puomit, esteet ja samat toisenkin kerran, mutta valmennuksessa. Jokaisella kerralla olen saanut istua ihanan polleherran selässä. Tämä tapaus tottelee nimeä Perillus. Eli olen ollut todella tyytyväinen pollearpajaisiin. :)

Puomitunti oli valmistelua seuraavan viikon esteilyä varten. Tällä kertaa tähdättiin laukan hallintaan. Puomivälejä piti mennä tietyillä askelmäärillä ja hommat sujuivat ihan kivasti. Perillus kun ei keksi kummia metkuja, mitä nyt näkee välissä mörköjä. Huomasin vain tuon ja näiden parin muun kerran aikana, että aloitan harjoituksen liian löysästi. Siitä on vaikea saada uutta virtaa, kun ensin antaa mennä vetkuillen. Uutta opittavaa taas.

Estetunti oli todella mukava! Tunnista jäi tosi hyvä mieli, kun en tehnyt suuremmin virheitä ja Perillus toimi kuin musta, suloinen unelma. Lisäksi aiemmin tasapainoa horjuttaneet hypyt ovat tulleet tutuksi. Se oli paras anti, kun tiesi hypyssä olla oikeassa kohtaa mukana. Eli ei toivoakaan, että pollessa olisi ollut vikaa. Vain siinä keikkujassa.

Nyt tällä viikolla valitsin estevalmennuksen oman vakkarituntini sijaan. Tämä johtui yksistään siitä, että olen ilmoittautunut huomiseen tallin estekisaan. Luokka II eli 50 sentin esterata odottaa minua ja Perillusta! Sain myös valmennustunnille Perilluksen ja ihan opettajan mainitsemana. Oli huippua, kun tuli viesti, että ottaa se polle, kun se sopii minulle.

Estevalmennukseen pitää kyllä mennä toisenkin kerran. Siihen otetaan maksimissaan viisi ratsukkoa, joten tilaa on ja tunnissa ehtii hypätä paljon enemmän kuin normaalisti. Tunnilla tuli myös mukavan vaihtelevia treenejä. Lämmittelynä hypittiin paria tavallista estettä ilman mitään kummempia. Sitten siirryttiin kiemurauraiseen estekolmikkoon. Siinä tehtävänä oli ohjaus ja laukanvaihdot. Siinä tuli ensimmäinen pattitilanteeni. Osaan vaihtaa laukan vain ravin kautta enkä osannut antaa Perillukselle sellaisia apuja, että se olisi hoksinut minun pyytävän laukanvaihtoa esteen jälkeen.

Toinen hyvä harjoitus oli se, kun kolme estettä oli sellaisessa linjassa toisiinsa nähden, että niistä pääsi suoraan hyppimään. Tämä tietenkin tarkoitti, ettei esteelle tulla sitä nähden suoraan, vaan juuri vinossa. Tämä oli vähän haastavampi. Sain Perilluksen pysymään jossain määrissä suorana, mutta en kovin hienosti. Lisäksi laukka päätyä kohden oli vaikea. Perillus näki siellä varmaan sata ja yksi mörköä ja lipsahti aina ennen aikojaan omille teilleen.

Estevalmennus meni muutoin kivasti. Oli mukava saada mennä Perilluksella, kun parin kerran aikana oli vähän tottunut. Etenkin ne hypyt. Niihin pääsi mukavasti matkaan, pääosin ainakin ja se on tärkeintä. :) Tosi kannustava olo jäi kyllä valmennuksesta. Nyt pitää vain oppia rata, muistaa kaikki säännöt, ohjata Perillus täsmällisesti esteelle, vaihtaa ravin kautta laukat ja pitää sama, sopiva tempo koko radan ajan. Sitten pitäisi olla ensimmäiset estekisat ohi ilman suurempia nolouksia. Toivotaan siis parasta!