tiistai 21. maaliskuuta 2017

Konkarin vietävänä

Tiistain toinen ratsastus hurahti estetunnilla, ja ratsukseni sain Gian. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Alkuverryttelyssä tahkosimme tovin ravissa ympyrän kaarella olleita kolme puomia sekä ihan yksittäistä puomia. Gia ravasi puomit oikein asiallisesti. Laukassa tulimme ympyrällä ne samat kolme puomia sekä yksittäisen kavaletin. Giaa sai mukavasti säädeltyä joko vähän venyttämään askelta tai lyhentämään tarvittaessa. Gia eteni tasaisesti, vaikka aina askel ei osunutkaan ihan nappiin. Silloin tämä konkari osasi itsekin katsoa, mitä piti tehdä.

Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa laukassa parin kierroksen verran kavaletin ja pystyn suoran linjan. Se meni meillä viidellä askeleella ihan mukavasti. Gia alkoi heräillä tässä vaiheessa tajutessaan, että pääsisi hyppäämään. Mukava mennä sellaisella hevosella, jolle hyppääminen on mieluista. Olisi myös itse asiassa ollut hauskaa säädellä laukkaa ja hakea väliin eri askeleita, mutta tällä kertaa emme menneet siihen.

Sitten tulimmekin jo ensimmäisen lyhyen radan: kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja aiemmin hypätyn kavaletin kaareva linja sekä lävistäjäokseri. Gia taisi tässä vaiheessa unohtaa olevansa tätiratsuna ja pisti estehevosen vaihteen silmään. Hyppäsimme kyllä kaikki esteet oikeassa järjestyksessä ja etenimme myötälaukassa, mutta vauhti oli täysin Gian nimissä. Kaikeksi onneksi muistin luottavani Giaan, jolloin minulle tavallista reippaampi vauhti ei silti alkanut jännittää. Yritin ehkä vähän toppuutella Giaa, mutta loppujen lopuksi jäin inisemään Gian "viedessä" minua. En osannut pahastua Gialle, sillä se oli vain hyppäämisestä innoissaan. Toki olisi ollut ihan kiva säilyttää kontrolli, mutta menihän se rata näinkin. Hassua, että Gia jaksoi innostua miniradasta, jonka korkeus oli ehkä 60 senttiä.

Hyppäsimme vielä toisen lyhyen radan noin 70 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja kavaletin kaareva linja sekä yksittäinen okseri. Tälle radalle päätin määrätä itse vauhdin. Gia otti pidätteet hyvin vastaan, kun muistin rentoutua aina niiden jälkeen. Nyt pääsimmekin radan paljon tasaisemmin. Parissa kohdassa Gia yritti vähän lähteä kiihdyttämään, mutta tajusin pyytää sen aina malttamaan. Selvitimme radan taas mukavasti myötälaukat oikeissa kohdissa napaten. Gian kanssa kivaa on se, että se kyllä hanskaa laukanvaihdot, joko esteillä tai sitten lennosta.

Loppuravissa hurruuttelimme vielä molempiin suuntiin. Gia puhkui intoa ja purki sen kipittämällä, joten sain toppuutella sitä ja pyöritellä lukuisia ympyröitä. Gia jaksaa ihastuttaa kyllä energiallaan. Koulutunnilla en siitä tällaista puolta saa kaivettua esiin, mutta esteillä se tulee esiin ihan itsestään. Gian kanssa on hyvä treenata hyppäämistä juuri sen kokemuksen vuoksi. Se kyllä tietää, mitä tekee, joskin sille saa välillä ehkä vähän vinkata sopivastammasta vauhdista. Muutoinkin se on rehti ja reilu tamma. Oikein mainio opetusmestari siis.

Itsenäinen testikerta

Tiistaista tuli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisen tunnin menin itsenäisesti ja hieman yllättäen Pavella. Sattui nimittäin niin kummallisesti, että minua alkoi vähän harmittaa, kun näytti siltä, etten olisi osallistumassa tuleviin kotikoulukisoihin. Ratsuvaihtoehdot olivat vähissä, kunnes muistin Paven olemassaolon. Vaikka olemmekin Paven kanssa nyt tauolla, tuntuivat koulukisat kutkuttavan sen verran, että päätin itsenäisellä tunnilla testata, josko voisimme käydä ihan kokemuksen kannalta hurauttamassa kisaradan tai pari.

Tunnin treenit pidin simppelinä. Halusin välttää ylimääräiset kinastelut ja pitää meidät molemmat hyvällä tuulella. Valtaosa tunnista menikin ihan perusratsastuksen parissa. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja ja haeskelin Pavea liikkumaan kaikissa askellajeissa asiallisesti. Pave oli alusta alkaen mukavasti yhteistyöhaluisella tuulella, jolloin sen kanssa oli oikeastaan aika kivaa. Se tuntui myös kohtuullisen tasaiselta molempiin suuntiin. Sitä sai vähän nohitella, mutta jokaisessa askellajissa löytyi aina ihan sujuvaa menoa. Päivän hyvä havainto oli se, että alan hiljalleen oppia kantamaan Paven kanssa käsiäni vähän paremmin käynnissä ja ravissa. Laukassa sen sijaan käteni painuvat alas enkä saa kannettua niitä. Istuntapaketti taitaa hajota sen verran laukassa, etten vielä voi siinä keskittyä korjaamaan yksittäistä asiaa.

Perushumputtelun ohella tein pieniä tehtäviä K.N. Specialin ohjelmasta. Hurauttelin muutamat keskiravia tavoitelleet lävistäjät, laukkalävistäjät sekä laukannostot ja pääty-ympyrät ohjelman mukaisesti. Keskiravilävistäjillä ongelmana oli vanha tuttu: Pave rikkoi laukalle, kun yritin saada sitä ravissa eteen. Minun varmaan pitäisi osata pyytää vähän kerrallaan ja olla päästämättä Pavea edestä karkuun. Tällä ajatuksella sain parit asiallisemmat ravilävistäjät. Toki keskiravi oli sangen vaatimaton ja enemmän sinnepäin kuin oikea liike, mutta kyllä siinä tuli eroa harjoitusraviin. Sain lähdettyä ravilävistäjälle hyvin, mutta paluu harjoitusraviin olisi saanut olla vähän selkeämpi.

Laukkalävistäjät olivat Paven kanssa aika helppoja. Sen kanssa ei tarvitse huolehtia muusta kuin laukan säilymisestä, kun vaihtojakaan ei tarvitse pelätä. Pave ei miellä vastalaukkaa kovin kummoisena asiana, jolloin sain tuotua sen asiallisesti lävistäjien loppuun. Pari kertaa Pave tosin oli sitä mieltä, että ravin sijasta tuli jatkaa vastalaukassa. Siirtymiset alaspäin laukkalävistäjien lopussa olivatkin aika kehnoja. Niitä en osaakaan vielä tehdä, joten tämä akilleenkantapää on tiedossa.

Vasen laukka nousi I:stä ihan hyvin, ja pääsimme pari askelta suoraan ennen käännöstä. Pääty-ympyrä sujui vasemmassa laukassa myös ihan asiallisesti, mutta asetus olisi saanut olla selvempi. Oikeakin laukka nousi ihan hyvin C:stä. Toki molempien suuntien nostoissa pyöreys jäi vain haaveeksi, mutta Pave onneksi tasoittui aika nopeasti noston jälkeen. Molemmat laukat pyörivät tällä kertaa aika tasaisesti eikä selviä puolieroja ollut.

Sihtailin vielä muutamat tiet pituushalkaisijalle, ja osuimme niille ihan mukavasti. Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas, minkä se teki mukavasti. Pakko tunnustaa, että yllätyin siitä, kuinka mukavasti meillä meni. Yllättävän tasaista ja sopusointuista. Toki muutamat hirvihetket mahtuivat mukaan, mutta ne menivät pienillä neuvotteluilla ohi. Toki emme tehneetkään mitään kuppi nurin -tehtäviä, kuten esimerkiksi pohkeenväistöjä tai avo- ja sulkutaivutuksia. Perusratsastuksessa tulemme paremmin toimeen, kun kummaltakaan ei vaadita liikoja. Tästä tunnista jäi sen verran hyvä mieli, että ilmoitin meidät sitten kotikoulukisoihin. Kunpa vain osaisin kisoissa ottaa radan oikeasti vain oman kisapääni treenaamisen kannalta enkä aseta kummallekaan meistä turhia paineita. Sillä tavalla saan kisoista huomattavasti enemmän irti.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Niin mainiota

Sunnuntaina oli taas täydellinen maastosää: pari astetta pakkasta, ei juuri tuulta ja auringonpaiste siniseltä taivaalta. Lähdimme maastoon kahden ratsukon voimin, minulla oli tietysti ihanainen Hilima.

Kävimme kiertämässä Tiitonsaaren reitin. Alkumatkan tie oli kirjaimellisesti jäätävässä ja inhottavan epätasaisessa kunnossa. Kävelimme metsäreitin alkuun saakka. Se onneksi oli oikein hyvässä kunnossa, ja pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan siellä. Hilima eteni tasaisen reippaasti läpi reissun. On se vain aina yhtä ihanaa laukata hevosella, joka menee varmasti ja mielellään eteenpäin.

Metsäreitin jälkeen taitoimme loppumatkan tallille tietä pitkin ravissa ja käynnissä. Olipas taas kiva reissu! Matkalla vastaan tuli niin tien vieressä auton kera olleita ihmisiä, ravihevonen kuin juuttunutta autoa auttanut traktori. Kierolla tavalla näistä hevosten mielestä jännin juttu oli ihmiset ja auto tien vieressä. Niitä Hilimakin kehtasi vähän töllöttää. Vaan fiksuna hevosena sille riitti töllöttäminen, ja ohituksen jälkeen se rentoutuikin heti. Reissu sujui siis kaikin puolin mukavasti. Kevättalven maastotkin ovat sangen kivoja.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Aika tarkkaa, mutta epätasaista

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheena oli K.N. Specialin harjoittelu muutaman ohjelmasta otetun tehtävän merkeissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi, laukan otimme pääty-ympyröille. Hilima oli jotenkin levoton, epätasainen ja pyrki kaatumaan sisälle molemmissa kierroksissa. Yritin pehmitellä ja tasoitella Hilimaa, mutta en oikein saanut sitä kuulolle. En tiedä, mikä Hiliman oli virittänyt moiselle tuulelle, mutta en muista pitkään hetkeen menneeni sillä tällaisilla lähtökohdilla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.

Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.

Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.

Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mukava uusi tuttavuus

Maanantain toinen koulutunti meni aivan uuden tuttavuuden selässä, kun ratsunani oli Larepoi. Lare on yksityisomistuksessa oleva 2000 syntynyt suomenhevonen. Sivusilmällä olen joskus vilkuillut Laren menoa ja todennut ruunan näyttävän kivalta. Siksi olikin mukava päästä myös testaamaan sitä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheet jatkoivat edellistunnin aiheita eli tahkosimme siirtymisiä askellajien välillä sekä askellajin sisällä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja lähdimme aina vastakkaiseen suuntaan. Keskihalkaisijalla tarkoituksena oli tulla mahdollisimman tasaisesti ja suoraan. Toisella pitkällä sivulla teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen, toisella taas askeleen pidennyksen. Lare eteni mukavasti omalla moottorilla, vaikka välillä tahtoi olla hieman kiireinen. Pohdiskelin, mahdoinko vahingossa tuupata sitä kiirehtimään. Yritin vastineeksi istua rauhassa ja toppuutella sopivasti. Keskihalkaisijalla tuli hieman liirailua, sillä en aivan saanut Larea ravaamaan pontevasti, mutta rauhassa. Niinpä välillä ravi pääsi hyytymään, jolloin Lare seilasi linjalla hieman. Kun tajusin tasoittaa omaa vaikuttamistani, tasoittui Lare samoin. Askeleen pidennykset tein maltillisesti, sillä en halunnut ajaa Larea kipittämään. Kolmen askeleen käyntisiirtymiset menivät hieman valuen ja kättä vasten, kun en tajunnut ensin lyhentää ravia ja tehdä siirtymistä siitä.

Seuraavalla tehtävällä nostimme laukkoja ravista. Vasemman laukan nostimme I:stä, oikean puolestaan lyhyen sivun keskeltä. Oma keskittymiskykyni oli taas valmistelun osalta hukassa. Jotenkin unohdin ratsastaa ravin sellaiseksi, että Laren olisi helppo siirtyä siitä laukkaan. Niinpä esitimme parit ravikiihdytykset, kun ilman ennakkovalmistelua yritin tuupata Laren yhdessä askeleessa laukkaan. Sain kuitenkin petrattua, jolloin Lare pääsi tekemään paljon asiallisempia nostoja molempiin suuntiin. Erityisesti vasemman laukan nostoissa ilahdutti se, että Lare jatkoi mukavasti noston jälkeen suoraan eikä pyrkinyt kääntymään heti vasemmalle. Tulimme molemmissa kierroksissa myös laukkalävistäjät. Ne eivät tuntuneet olevan Larelle ongelma. Itse sen sijaan vähän kiirehdin siirtymisessä lävistäjän lopussa raviin, vaikka ideana oli tulla vähän lyhyempi lävistäjä ja jatkaa laukkaa vielä pari askelta uralla. Lopulta tsemppasin, ja pääsimmekin sekä lävistäjän että pätkän uraa laukassa asiallisesti.

Loppuravissa hurauttelimme vielä loivia kiemuroita. Haeskelin vielä omaa istuntaani ja vaikuttamistani sellaiseksi, että Lare voisi rentoutua ja tasoittua. Saimmekin loppuun mukavan asiallisia pätkiä. Kaiken kaikkiaan Lare oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Sopivan reipas, mutta ei mikään kipittäjä. Tulipahan vietettyä suomenhevospitoinen päivä, mutta sehän kyllä sopii. Se jokin niissä vain on.