sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Koulukurssin 4. tunti: B-merkki ilman odotuksia

Artsin koulukurssin viimeisen eli neljännen tunnin menimme koulukisojen tapaan. Menimme vartin yhteisverryttelyn kouluaitojen sisällä ja vuoroa odotimme niiden ulkopuolella. Me Gian kanssa pääsimme menemään ensimmäisen ryhmän kolmantena ratsukkona.

Verryttelyä varten opettaja oli ohjeistanut miettimään suunnitelman. Päätin, että Gian kanssa tärkeintä olisi löytää sopivaa rentoutta ja malttamista. Niinpä laukkasin verryttelyssä sen verran, että Gia pääsi vertymään. Sen lisäksi otin vain yhden laukannoston käynnistä. Muutoin pysyin perusratsastuksen parissa käynnissä ja ravissa. Opettajan vinkkaamana ratsastin muutamat ravilävistäjät siten, että tein niiden loppuun pysähdykset. Gia toimi verryttelyssä niin kuin aina eli tasaisen mukavasti. Edellistunnilla ollut pieni kiirehtiminen oli jäänyt pitkälti pois, jolloin maltoin itsekin ottaa vähän rennommin. Aitojen ulkopuolella vuoroa odottaessa käppäilin pientä tilaa edestakaisin ja kertasin rataa. Mahanpohjaa kehtasi vähän kutkuttaa. Onneksi vuoromme tuli pian ja pääsimme aloittamaan.

Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Sihtasin keskihalkaisijalle ja osuinkin siihen kivasti. Tervehdys meni ihan hyvin samoin kuin paluu raviin. Numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle oli tieltään ja tahdiltaan hyvä, mutta hevosen pyöreys uupui. Numeroksi 6,5. Keskihalkaisijalle osuimme taas hyvin. Vasemmalle tehdyn voltin valmistelu oli vähän puutteellinen, mutta voltti oli tieltään ja tahdiltaan asiallinen. Numeroksi 7. Voltin jälkeen aloin nyhertää liikaa käännöstä oikealle, mikä sai menosta hieman epätasaista. Numeroksi 6. Lävistäjälle tajusin ratsastaa rauhassa ja olla hyvällä tavalla huolehtimatta temponlisäyksestä. Tiesin Gian tekevän sen lähinnä päästämällä. Lävistäjän lopussa tajusin vähän lyhentää ravia. Sinällään temponlisäys oli vaatimaton, mutta tuomarin mukaan riittävä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin tuli kättä vasten. Keskellä kulmaa tajusin unohtaneeni väistön valmistelua auttavan kulman katkaisun, mikä pisti oman pakkani hetkeksi sekaisin. Ähräsin siinä sitten kaikkea, mikä sai Gian vähän jännittymään. Numeroksi 6.

Siirtyminen käynnistä raviin sekä kaarto radan poikki sujuivat asiallisesti. Numeroksi 6,5. Toinen siirtyminen ravista käyntiin oli nyt pehmeämpi. Numeroksi 7. Helpomman suunnan väistö eli väistö oikealle meni treeneihin nähden kehnommin. Jäin tässäkin suunnassa nyhertämään liikaa, jolloin Gia hidasti. Numeroksi 6. Oikea laukka nousi hieman epävarmasti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 6,5. Sen jälkeen edessä oli se jännempi laukkalävistäjä. Yritin istua kaikessa rauhassa ja pitää Gian rauhallisessa laukassa. Pääsimmekin lävistäjän ilman vaihtoa. Toki Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin, mutta se oli pienempi virhe kuin mitä vaihto olisi ollut. Numeroksi 6. Vasen laukka nousi täsmällisesti pääty-ympyrältä. Numeroksi 7. Toisen laukkalävistäjän temponlisäyksen tein tietoisen vaatimattomasti. Lähinnä vain annoin Gian edetä. Tälläkin lävistäjällä Gia pääsi pudottamaan liian aikaisin raville, mikä oli odotettua. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme kohtuullisen asiallisesti. Numeroksi 7.

Radan jälkeen taputtelin Gian hyväksi ja muistin taas hengittää. Kehtasipa olla jännää! Rataan olin kokonaisuudessa tyytyväinen. Tällä treenimäärällä se meni ihan asiallisesti. Toki Gian pyöreys jäi puutteelliseksi, mutta muuten ratsastin itsekseni aika tarkasti. Gia taas hoiti oman osuutensa hienosti. Se eteni tasaisesti eikä yrittänyt ehdotella omiaan. Eikä tullut laukanvaihtoa! Olipa ihana ratsastaa rata ilman odotuksia tai menneisyyden peikkoja.



Tuomari kertoi arvostelleensa suoritukset hieman kiltimmin. Me Gian kanssa saimmekin suorituksestamme 65,7 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Ajatuksen kanssa ja siististi & levollisesti esitetty. Rentoutta vielä niskaan, mutta muuten hyvin pohkeen edessä!" Kommentit lämmittivät mieltä sekä antoivat odotetun korjausehdotuksen. Jos radan jälkeen oli jo hyvä mieli, niin kyllä se näiden terveisten myötä vielä vähän kohosi. Suorituksemme Gian kanssa oli yhteiseen treenimäärämme (tällä tunnilla tuli 15. kerta) nähden hyvä. Etenkin kun minulla menee hevoseen tutustellessa aina melkoinen aika. Gian kanssa oli mukava mennä tämä koulukurssi. Tekemistä yhteisen sävelen eteen on vielä, mutta onneksi Gian kanssa on ilo harjoitella.

Videosta kiitos Sennille!

Koulukurssin 3. tunti: B-merkin palastelua

Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.

Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.

Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.

Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.

Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koulukurssin 2. tunti: etuosa odottamaan, takaosa töihin

Artsin koulukurssin toisella tunnilla pääsimme jatkamaan neliöiden ratsastamista. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Gia kävi juuri ennen tuntia maastolenkin, joten sen verryttelyä ei tarvinnut aloittaa nollasta. Otin kuitenkin alkuun sen verran laukkaa, että Gia eteni siinäkin ihan asiallisesti.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme neliötä ratsastaen kulmat tarkasti. Lisäsimme tehtävälle myös lyhyitä sivuja kohti pyöräytetyt vastavoltit. Tehtävää tulimme ravissa. Muistelin edellistunnin korjausvinkkejä eli reilua asettamista sekä erityisesti oikeassa kierroksessa Gian takaosan vartioimista. Tehtävän kulmat sujuivat niin kuin viimeksikin. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat ihan asiallisia, ja pääsin rentoutumaan niissä. Vasemman kierroksen kulmat taas jäivät asetuksiltaan hieman puutteellisiksi, ja sainkin vinkkiä asettaa reilummin. Hinasin taas vasemmalla kenottanutta istuntaani keskemmäs ja yritin kovasti pohtia, miten saisin vasemmankin kierroksen tasaisemmaksi. Kovin suuria ahaa-elämyksiä ei siihen suuntaan mahtunut, mikäli oli vähän harmi. Oikean ja vasemman kierroksen ero jäi aika isoksi. Sama pulma vaivasi volteilla. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun taas voltit vasemmalle menivät vähän jäykistellen.

Seuraavalla tehtävällä vaihdoimme neliön paikkaa siten, että pääsimme tekemään kouluradan I-kirjaimesta laukannoston ravista. Laukkaa jatkoimme kierroksen, kunnes siirryimme I:ssä takaisin raviin. Kuten arvata saattaa, vasen kierros oli edelleen vähemmän sujuva. Yritin vaikuttaa Giaan kaarteissa rohkeammin, mutta edelleen onnistumiset jäivät puolitiehen. Laukat sinällään kuitenkin nousivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa Gia loksahti kertalleen ihanasti kohdilleen. Se tuntui laukkaavan rauhallisesti allani ja odottavan minun ohjeitani. Olipa sangen helppoa ratsastaa kulmat hyvin, kun hevonen odotti ja kuunteli. Ihanan sujuvaa! Oikea kierros on vain niin paljon helpompi minulle. Toki könötän siinäkin miten sattuu, mutta käteni ja jalkani osaavat tehdä siinä suunnassa hommansa oikein. Pakka menee sekaisin, kun vasen puoleni tulee sisäpuoleksi. Se ei tunnu hanskaavan sitä hommaa ollenkaan.

Loppuravissa pyörimme ensin tovin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, kunnes vaihdoimme suuntaa ja pyöräytimme vielä toiseen päätyyn muutaman ympyrän oikealle. Gia kiirehti hieman, mutta tarjosi vähän rennompia pätkiä molempiin suuntiin. Siitä pääsimme siirtymään käyntiin, ja näin kurssin toinen tunti oli pulkassa. Tämä tunti ei ollut niin sujuva kuin ensimmäinen, mutta onneksi tähänkin mahtui hyviä pätkiä. Erityisesti oikean laukan hyvä hetki lämmitti mieltä. Gia tuntui olevan tänään vähän kiireisempi. Opettaja hoksauttelikin, että Gian etuosa piti saada odottamaan ja takaosa puolestaan töihin. Huomasin kerta toisen jälkeen päästäväni Gian aina edestä karkuun, kun yritin herätellä takaosaa. Muutamia kertoja sain vähän lyhennettyä Giaa ilman, että aktiivisuus katosi. Nämä hetket tuntuivat selkään ihan erilaisilta. Raviin tuli joustoa ja pontevuutta ilman, että hevonen samalla piteni ja lähti kiihdyttämään. Tätä tunnetta pitää hakea jatkossakin.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Koulukurssin 1. tunti: jumppaamista

Perjantaina alkoi Artsin viikonlopun kestävä koulukurssi. Ratsukseni toivoin Gian, ja toiveeni meni läpi. Ensimmäisellä tunnilla pääsimme valmistelemaan ratsuja viikonloppua varten jumppaamalla niitä notkeiksi. Alkuverryttelyyn käytimme hyvin aikaa. Gian kanssa sain ottaa laukkaa heti alkuun, jotta se vertyisi nopeammin. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoikin sujua paremmin.

Ensimmäisenä kuviona tulimme maneesia soikiona. Suorat pätkät menimme vasta-asetuksessa ja huolehdimme sisäpohkeella reitillä pysymisestä. Soikion kaarteissa taas asetimme reilusti sisäohjalla ja annoimme ulko-ohjalla tilaa. Tehtävää tulimme kaikissa askellajeissa. Oikea kierros tuntui helpommalta, vaikka siinä sain huolehtia Gian takaosasta enemmän, ettei se valunut ulos. Asetukset kuitenkin menivät helposti läpi. Vasemmassa kierroksessa taas niin myötä- kuin vasta-asetukset olivat hieman hankalampia. Könötin vähän liikaa vasemmalla, mikä hankaloitti menoa. Gia kuitenkin toimi ihan mukavasti kaarteissa. Suorilla pätkillä minulla oli enemmän tekemistä. Laukassa vasemmassa kierroksessa sain vielä vähän enemmän houkutella Giaa suorilla pätkillä vasta-asetukseen ilman, että se valui samalla sisään. Kaarteet menivät edelleen aika kivasti.

Tämän jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesia neliönä, jonka kulmat ratsastettiin ajoissa valmistellen. Kulmissa piti puolestaan päästä rentoutumaan. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikeassa kierroksessa jatkui sama kuin aiemmalla tehtävällä eli sain muistaa tarkkailla Gian takaosaa. Suorat pätkät sai ratsastaa vähän jopa sulkutaivutusta ajatellen. Vasen kierros meni takaosan suhteen paremmin, mutta myötäasetuksia sai taas haeskella. Tässä vaiheessa tajusin vähän korjata omaa painoani vasemmalta enemmän keskelle satulaa, mikä tuntui auttavan hieman. Tehtävän loppupuolella aloimme yhden neliön sijasta ratsastaa kahta neliötä. Tämä oli hyvä, sillä nyt pääsi työstämään molempia kierroksia samalla kuviolla. Tässä vaiheessa hommaan alkoi tulla jo vähän tasaisuutta molempiin suuntiin. Vasen kierros pysyi edelleen hieman hankalampana, mutta siihenkin suuntaan tuli jo useampia askeleita oikeaan suuntaan.

Lopuksi menimme vielä kevyttä ravia pääty-ympyrällä. Ensin vasemmassa kierroksessa, kunnes aloimme tulla kahta pääty-ympyrää kahdeksikolla. En tiedä, auttoiko keventäminen hallitsemaan kroppaa vai mikä tuli, mutta nyt molemmat suunnat tuntuivat paljon tasaisimmilta. Gia asettui mukavasti ja venytti hyvin ohjan perässä. Meno tuntui varsin rennolta, mutta sujuvalta. Tunnin jumpat tuntuivat siis tehneen tehtävänsä. Tästä hyvästä hetkestä saimmekin siirtyä loppukäyntiin.

Olipa kiva aloitus kurssille! Artsin opissa osasin ottaa rennosti enkä panikoinut pyöreyden puuttumista. Tämä oli hyvä lähtökohta sille, että ratsastin ja vaikutin, mutta en häseltänyt. Niinpä Gia pääsi väläyttelemään kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä. Loppuravissakin hyvää ja rentoa menoa sai vielä fiilistellä. Jospa minä hiljalleen löytäisin niitä Gian asetuksia. Tällä tunnilla ainakin oli jo kovasti oikea suunta.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Mielenrauhaa maastosta

Perjantaina hilpaisin töiden jälkeen suoraan tallille. Luvassa oli maasto toisen ratsukon seurassa. Ratsukseni sain Hiliman, jonka kanssa otimme vetovastuun.

Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin. Tällä kertaa perinteisen metsäpolun sijasta kävimme köpöttelemässä toisen lenkuran, jonka pääsi mukavasti ympäri. Tiet olivat plussakelien jälkeen taas vähän jäiset, mutta onneksi tuttu laukkapätkä oli kunnossa. Menomatkalla hurauttelimme siinä laukkaa, ja Hilima toimi niin hyvin. Oli ihan pakko antaa sen mennä vähän reippaammin ja nauttia menosta. Kylläpä se pää tuulettuukin maastossa laukatessa hyvin!

Kotimatkalla otimme myös samaan kohtaan laukkapätkän, jossa Hiliman kanssa pidimme perää. Sekin laukka sujui vallan mukavasti. Kivaa! Loput kotimatkasta taitoimme ravissa ja käynnissä. Olipa maasto kyllä niin täydellinen tapa vaihtaa ajatukset arjesta viikonloppuun. Kummasti se mieli vain lepää maastossa, kun alla on varma ja luotettava suomenhevonen. On se Hilima vain niin oiva tamma.